Temppelin tuhosta Holokaustiin, eli Danielin 7. luvun pienen sarven profetian selitysSekä Jerusalemin hävityksen aikainen Rooman keisari, Vespasianus, ja Holokaustin toimeenpannut natsisaksan diktaattori, Aadolf Hitler, täyttävät hämmästyttävän tarkasti Danielin kirjan 7. luvun profetiaa juutalaista kansaa vainoavasta pienestä sarvesta Vanhassa testamentissa. Molemmille, Vespasianukselle ja Hitlerille, annettiin valta voittaa pyhät, eli Danielin kontekstissa juutalainen kansa. Molemmat tulivat Euroopasta. Rooma tuhosi temppelin ja karkotti juutalaiset pois Israelin maasta Eurooppaan. Natsisaksa toimeenpani Holokaustin ja karkotti juutalaiset pois Euroopasta, jolloin he palasivat takaisin Israelin maahan.
Sisällysluettelo 1. Danielin kirjan toisen ja seitsemännen luvun vastaavuus 2. Danielin 7. luvun pienen sarven tausta ja tuntomerkit 3. Rooman keisari Vespasianus profetian esikuvallisena toteuttajana (Churban) 4. Saksan diktaattori Adolf Hitler profetian toteuttajana (Churban Europa) 1. Danielin kirjan toisen ja seitsemännen luvun vastaavuus Danielin kirja on kirjoitettu kahdella kielellä, hepreaksi ja arameaksi. Arameankielinen osa alkaa 2. luvussa kuningas Nebukadnessarin näystä suuresta kuvapatsaasta ja päättyy 7. luvussa Danielin näkyyn neljästä merestä nousevasta pedosta. Molemmat näyt päättyvät Jumalan valtakunnan tulemiseen, 2. luvun kuvapatsas murskattiin ja 7. luvun pedot tapettiin. Monet raamatunselittäjät ovat yhtä mieltä siitä, että toisiaan seuraavat valtakunnat sekä 2. luvun kuvapatsaassa, että 7. luvun merestä nousevissa pedoissa kuvaavat juutalaista kansaa hallitsevia oman aikansa suurvaltoja Danielin ajasta alkaen. Danielhan oli viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan vuonna 605 eKr. kuningas Nebukadnessarin toimesta. Valtakunnat olivat sekä Danielin 2. luvussa että myös 7. luvussa aikajärjestyksessä:
Vuonna 134 eKr. Johannes Hyrkanoksen aikana Juudea onnistui neuvottelemaan itselleen autonomisen aseman Syyrialta ja säilyi suhteellisen itsenäisenä hasmonealaisen kuningassuvun hallinnassa aina vuoteen 37 eKr., jolloin Herodes syrjäytti viimeisen hasmonealaiskuninkaan, Antigonoksen. Rooman sotapäällikkö Pompeius valloitti Jerusalemin vuonna 63 eKr. hasmonealaisten keskinäisen välienselvittelyn seurauksena ja siitä lähtien Juudea oli tosiasiallisesti Rooman hallintavallan alla. Vuonna 6 siitä tehtiin lopulta Rooman provinssi ja sen hallinto siirrettiin Jerusalemista Kesareaan. Ensimmäisen juutalaissodan seurauksena Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin maan tasalle vuonna 70 roomalaisten toimesta. Samalla suuri osa kansasta joutui lähtemään maanpakoon ja/tai myytiin orjiksi kaikkialle Rooman valtakuntaan. Jerusalemin raunioille jäi vain Rooman X legioonan varuskunta. 62 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen juutalaiset nousivat vielä uuteen kapinaan Roomaa vastaan vuonna 132. Tämän nk. toisen juutalaissodan, eli Bar Kochban kapinan jälkeen, vuonna 135, Rooman keisari, Hadrianus, halusi katkaista juutalaisten historiallisen yhteyden maahansa uusien kapinoiden välttämiseksi. Hän muutti Jerusalemin nimen Aelia Capitolinaksi ja Juudean provinssin nimen Palestiinaksi juutalaisten perivihollisten, filistealaisten mukaan. Samalla lähes kaikki loputkin juutalaiset ajettiin pois maastaan ja vain pieni osa kansasta jäi sinne jäljelle. 2. Danielin 7. luvun pienen sarven tausta ja tuntomerkitDanielin 7. luvussa kuvatulla neljännellä pedolla, joka kuvaa Rooman valtakuntaa, oli kymmenen sarvea. Nämä tulkitaan yleisesti Rooman kulttuuriperinnölle muodostuneen Euroopan kansallisvaltioiksi. Luku 10 on todennäköisesti symbolinen. Euroopan kansallisvaltioiden lukumäärä on aikojen saatossa vaihdellut. Rooman valtakunnan myöhempi jakautuminen tulee ilmi Danielin 2. luvun kuvapatsaan rautaisissa säärissä ja jaloissa, joita oli kaksi. Myös 2. luvun neljäs valtakunta, aivan samoin kuin 7. luvun neljäs petokin oli Rooma. Aivan kuten 2. luvun jalat, myös Rooma jakautui ensin kahtia; Länsi- ja Itä-Roomaan keisari Diocletianuksen aikana vuonna 285. Keisari Konstantinus Suuri yhdisti valtakunnan tämän jälkeen vielä joksikin aikaa ja teki vuonna 325 Byzantionista (myöh. Konstantinopoli) Rooman valtakunnan uuden pääkaupungin. Konstantinus oli myös ensimmäinen kristitty keisari ja hän laillisti kristinuskon. Lopullinen valtakunnan jako toteutui vuonna 395 keisari Theodosiuksen kuoleman jälkeen. Vuonna 476 Länsi-Rooma lakkasi olemasta, kun vallan kaapannut gootti-päällikkö Odovakar ei enää halunnut keisariutta. Myöhemmin myös Itä-Rooma lakkasi olemasta 1453 kun islaminuskoiset osmaanit valloittivat Konstantinopolin. Danielin 2. luvun kuvapatsaan 10 varvasta kuvaavat symbolisesti Rooman kulttuuriperinnölle syntyneitä Euroopan kansallisvaltioita samoin kuten 7. luvun neljännen pedon 10 sarveakin.
Sitten, aivan yllättäen, näiden kymmenen sarven keskeltä nousee uusi sarvi. Se on aluksi pieni, mutta näyttää lopulta suuremmalta kuin muut. Sille on ominaista, että se vainoaa juutalaisia ja voittaa heidät. Tätä pientä sarvea onkin kutsuttu Uudessa testamentissa kuvatun antikristuksen esikuvaksi Vanhassa testamentissa. Sarvi sinänsä voi kuvata Raamatussa sekä valtakuntaa että hallitsijaa. Tällä sarvella on kuitenkin "ihmisen silmät ja suu", joka puhui juutalaisten kannalta katsoen herjauksia, ts. halvensi heitä ja heidän uskontoaan. Seuraavassa on lueteltu tätä, alussa pientä sarvea koskevat kohdat 7. luvussa: Jae 8. Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui. Jae 11. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.
Pienen sarven tuntomerkkejä :
Pienen sarven esiintuloa seuraa Jumalan valtakunnan ilmestyminen maan päällä;
Voitaneen todeta, että Danielin kirjan historiallisessa kontekstissä Korkeimman pyhillä tarkoitetaan nimenomaan Danielin omaa, eli juutalaista kansaa, vrt. 2. Moos. 12:41-42;
Pieni sarvi ei voi olla, niinkuin usein tulkitaan, Antiokus IV Epifanes, joka vainosi juutalaisia Makkabealaisaikana 160-luvulla eKr. Antiokushan ilmestyi jo kolmannen pedon, eli Aleksanterin Kreikan ja sen seuraajavaltioiden (diadokien) yhteydessä, Syyriasta. Pieni sarvi Danielin 7. luvussa ilmestyy maailmannäyttämölle selkeästi vasta neljännen pedon, Rooman yhteydessä. Rooma otti vallan Juudeassa vasta 100 vuotta Antiokuksen ajan jälkeen 60-luvulla eKr. Antiokuskin tosin kyllä omalta osaltaan toteutti esikuvallisesti pienen sarven profetiaa, mutta vasta Rooma soti juutalaisia vastaan voittaen heidät lopullisesti. Antiokus sen sijaan kärsi tappion makkabealaisille. Pieni sarvi, joka vainoaa juutalaisia, onkin tullut Danielin profetiaa täyttäen aina Euroopasta eikä Syyriasta, niin kuin Antiokus. 3. Rooman keisari Vespasianus profetian esikuvallisena toteuttajanaTutkimme seuraavassa pienen sarven profetiaa ensin Roomasta käsin. Rooman keisari Vespasianus toteutti profetiaa vainoten juutalaisia ajanlaskumme alussa ja ajoi heidät pois Israelin maasta. Vespasianus aiheutti juutalaisille heidän historiansa suurimman katastrofin, "churbanin" , eli Jerusalemin toisen temppelin hävityksen.
Vespasianuksen uran suurena käännekohtana voidaan pitää vuotta 66, jolloin keisari Nero nimitti hänet Juudean maaherraksi. Juudeassa oli hieman aiemmin puhjennut laajamittainen kapina (ns. Ensimmäinen juutalaissota) roomalaisia vastaan, joten Vespasianusta odotti vaativa tehtävä. Nimitys saattoi olla jopa rangaistuksen luonteinen, sillä Vespasianus oli nukahtanut erään Neron lauluesityksen aikana ja loukannut siten suuresti turhamaista keisaria.Toinen ja todennäköisempi selitys Vespasianuksen nimitykselle lienee kuitenkin se, että häntä pidettiin Roomalle uskollisena miehenä, joka ei käyttäisi komentoonsa saamiaan sotilasyksiköitä (jopa 60 000 miestä) keisarin vastaiseen vehkeilyyn. Juutalaisten kapina Roomaa vastaan alkoi vuonna 66 ja Vespasianus aloitti kapinan kukistamisen vuonna seuraavana vuonna Galileasta käsin. Vielä kapinan kukistamisen ollessa kesken alkoi kuitenkin tapahtua Roomassa senaatin julistaessa keisari Neron valtion viholliseksi kesäkuussa 68. Vuosi 69 tunnetaan Rooman historiassa "neljän keisarin vuotena"
Samana päivänä, keisarillisen Pretoriaaniaartin tuella, uudeksi keisariksi julistautui nyt Neron lapsuuden ystävä ja Lusitanian (nyk. Portugali) maaherra, Marcus Otho. Otho oli siirtynyt Galban puolelle tämän noustua Neroa vastaan, mutta hylkäsi Galban tämän adoptoitua Calpurnius Pison jättäen hänet vallanperimyksen ulkopuolelle. Otho surmautti Pretoriaanikaartin avulla sekä Galban että tämän seuraajakseen valitseman Pison. Otho oli edesmenneen keisari Neron entinen suosikki. Nero kuitenkin epäili Otholla olevan suhde rakastajattareensa, Poppaea Sabinaan, ja lähetti Othon tämän vuoksi maaherraksi valtakunnan kaukaisimpaan kolkkaan, Lusitaniaan, mahdollisimman kauaksi pois Roomasta. Samoihin aikoihin, kun Otho julistettin keisariksi Roomassa, kapinoivat Germanian ja Gallian legioonat sekasortoisessa tilanteessa Roomaa vastaan. Ne olivat julistaneet "omaksi keisarikseen" Aulus Vitelliuksen, jonka Galba oli aiemmin ennättänyt nimittää Ala-Germanian legaatiksi. Othon joukot kärsivät tappion Vitelliuksen legioonille 14. huhtikuuta 69 Bedriacumissa lähellä Cremonaa. Tappion jälkeen Otho teki itsemurhan kaksi päivää myöhemmin, vain 36-vuotiaana. Vitellius saapui Bedriacumin voiton jälkeen Roomaan ja senaatti tunnusti hänet keisariksi 19. huhtikuuta 69. Vitellius oli kuitenkin kansan keskuudessa epäsuosittu. Vespasianuksen valtaannousu:
Vespanianusta tukevat joukot saapuivat joulukuussa Roomaan ja Vitellius surmattiin raa`asti sekavissa olosuhteissa 22. joulukuuta. Vespasianus sai näin lopulta varmistettua keisariuden itselleen. Vespasianuksen keisarius kesti 10 vuotta vuodesta 69 vuoteen 79, jolloin keisariksi tuli hänen poikansa Titus. Vespasianuksen ensimmäisiä tehtäviä keisarina oli Juudeassa menossa olevan kapinan lopullinen tukahduttaminen. Näin hän pystyi osoittamaan mahtinsa Senaatille ja kansalle sekä varmistamaan asemansa keisarina levottomien aikojen jälkeen. Samaan aikaan myös batavialaiset kapinoivat germaanien kanssa Roomaa vastaan Reinillä Julius Civiliksen johdolla, joka oli Batavien heimoa itsekin. Hän yritti luoda Reinille itsenäisen Gallian valtakunnan. Rooman valtakunnan molemmilla laidoilla oli näin kapinat käynnissä Vespasianuksen valtaannousun aikoihin. Olikin selvää, että Vespasianuksen keisariuden säilymisen edellytyksenä oli em. kapinoiden murskaaminen ja siksi juutalaiskapinakin kukistettiin erittäin päättäväisesti. Jerusalem hävitettiin perusteellisesti varoitukseksi muille mahdollisille kapinoitsijoille ja siitä tehtiin Rooman mahdin näytös. Myös bataavit lyötiin nykyisen Trierin kaupungin lähellä roomalaisen kenraalin Quintus Cerialisin johdolla vuosi Jerusalemin tuhon jälkeen vuonna 71. Silloin toteutui Jeesuksen profetia temppelistä ja kaupungista; "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta." (Mark. 13:2, KR 1938) Samoin toteutui profetia Jerusalemin tuhosta Jeesuksen vertauksessa kuninkaanpojan häistä, joka kuvasi juutalaisen kansan luopumusta Messiaastaan, Matt. 22:7; Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa (Rooman legioonat) ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa (Jerusalemin). (Matt. 22:7, KR 1938) Pienen sarven profetian toteutuminen:
Vespasianus oli myös erilainen kuin edelliset Rooman keisarit, sillä hän oli ensimmäinen Flavius-suvun keisari eikä kuulunut Rooman ylempään aatelistoon. Aikaisemmat keisarit aina Neroon asti olivat kuuluneet Julius-Claudiusten mahtisukuun. Vespasianus soti pyhiä, eli juutalaista kansaa vastaan ja voitti heidät Ensimmäisessä juutalaissodassa. Hän oli myös Rooman keisari vuonna 70, kun hänen poikansa Titus hävitti Jerusalemin. Näin Vespasianus näytti juutalaisten kannalta "suuremmalta" kuin muut sarvet, eli aikaisemmat Rooman keisarit. Hävittihän hän Jerusalemin ja sen temppelin, joka oli juutalaisten jumalanpalveluksen keskipiste. Vespasianus kasvoi pienestä suureksi, eli vaikka hän lähti alemmasta aatelistosta, nousi hän lopulta koko Rooman keisariksi. Ennen vuoden 69 Rooman veristä valtataistelua tämä ei olisi ollut mahdollista. Vespasianuksella oli "suu, joka puhui herjauksia" juutalaisten kannalta katsoen. Kunnioitettiinhan Rooman keisaria lähes Jumalana ja Rooman monijumalaisuus oli vastoin juutalaisten yksijumalaista uskontoa. Keisarinpalvonta toi jatkuvaa jännitettä juutalaisten ja roomalaisten välille. Juutalaisten kannalta katsoen roomalaiset pyrkivät muuttamaan myös juutalaisten ajat ja lain. Dan. 7:25 sana "ajat" on arameaksi "zeman" ja sen merkitys on "aika, aikakaudet". Arvostettu Young`s litteral-raamatunkäännös kääntääkin sanan "seasons", eli aikakaudet. Vespasianus muuttikin juutalaisten "aikakauden" radikaalisti tuhoamalla Jerusalemin temppelin ja näin lakkauttamalla temppelijumalanpalveluksen, jota oli harjoitettu lähes 1000 vuotta ennen sen lopullista tuhoa. Temppelijumalanpalveluksesta siirryttiin sen hävityksen jälkeen synagoogajumalanpalvelukseen. Toinen juutalaissota vuonna 132 lähti liikkeelle keisari Hadrianuksen kieltäessä juutalaisilta ympärileikkauksen ja vaatiessa heitä palvomaan itseään jumalana. Myös ensimmäinen juutalaissota oli lähtenyt liikkeelle juuri sen vuoksi, että roomalaiset kohtelivat juutalaisia epäoikeudenmukaisesti. Jo vuonna 40 oli Rooman keisari Galigula määrännyt pystytettäväksi oman patsaansa Jerusalemin temppeliin. Galigulan ystävä, Herodes Agrippa sai kuitenkin suostuteltua Galigulan perumaan käskynsä. Näin roomalaisaet myös ylenkatsoivat jatkuvasti juutalaisten lakia pyrkien "roomalaistamaan" sen.
Vespasianuksen johtama juutalaissota katsottiin alkaneeksi keväällä vuonna 67, jolloin hän kokosi armeijansa Ptolemain satamassa (nyk. Acre). Sodan alkamisesta kului kolme ja puoli vuotta, kunnes syksyllä 70 Jerusalem antautui ja loputkin kapinalliset kukistettiin. Näin Vespasianus hävitti "Korkeimman pyhiä", eli juutalaisia kolmen ja puolen vuoden ajan vallaten koko ajan lisää alueita kapinaa kukistaessaan. Se oli samalla Ensimmäisen juutalaissodan kesto. Johannes Kastaja julisti noin 40 vuotta ennen Juutalaissodan alkamista; "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt.3:2). Myös Jeesus sanoi juutalaisille; "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt. 21:43). Tämä toteutui ensimmäisenä helluntaina Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen ja evankeliumi lähti leviämään Jerusalemista aina maan ääriin asti. Jerusalemin temppelin tilalle tuli ensimmäisen helluntain jälkeen hengellinen temppeli, minkä kulmakivenä oli Jeesus Kristus ja se koostui "elävistä kivistä", eli Jeesukseen uskovista ihmisistä, joissa Jumala Pyhän Henkensä kautta asui. Näin voidaan todeta, että Vespasianuksen edustaman sukupolven aikana Jumalan valtakunta tuli maan päälle Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä, mikä aloitti seurakunnan ajan. Tämä tapahtui Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Siitä lähtien jokaisella on pääsy Jumalan valtakuntaan uskon kautta Messiaaseen, Jeesukseen. Vrt. myös Jeesuksen sanat; "Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt. 18:20). Näin Vespasianus osaltaan täytti useimmat Danielin 7. luvun pienen sarven tuntomerkit yli 600 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Profetioiden täyttymisessä ei tule kuitenkaan lähteä nk. joko-tai asenteesta, eli esim. kun Vespasianus on täyttänyt tämän profetian, se on siinä eikä muuta täyttymystä enää ole. Vespasianusta ei esim. surmattu, vaan hän kuoli luonnollisen kuoleman.Tämä olisi Jumalan sanan rajoittamista. Toisin sanoen myös profetioilla on useampia täyttymyksiä. Usein esitäyttymys ennakoi profetian varsinaista täyttymistä ja vielä voi olla myös lopullinen "jälkitäyttymys". 4. Saksan diktaattori Aadolf Hitler profetian toteuttajanaSeuraavaksi tutkimme pienen sarven profetiaa myös Rooman kulttuuriperinnölle syntyneestä Euroopasta käsin. 1900-luvulla profetiaa toteutti kansallissosialistisen Saksan johtaja Aadolf Hitler vainoten juutalaisia Euroopassa ja ajaen heidät takaisin Lähi-Itään isiensä maahan. Hitler aiheutti juutalaisille heidän historiansa toiseksi suurimman katastrofin, "churban Europan" , eli tuhon Euroopassa. Hitlerin valtaannousu:
Näissä vaaleissa,heinäkuussa 1932, NSDAP:sta (natsipuolueesta) tuli 230 paikalla lopulta Reichstagin suurin puolue. Hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi natsien ja toiseksi suurimman ryhmän, kommunistien, välisten riitojen vuoksi. Hitler vaatikin sen jälkeen, elokuussa 1932, itselleen valtakunnankanslerin asemaa, mutta Hindenburg ei siihen suostunut. Uudet vaalit olivat taas edessä. Marraskuun 1932 vaaleissa natsit menettivät jatkuvien riitojen ja levotomuuksien lietsonnan takia kaksi miljoonaa ääntä, mutta onnistuivat kuitenkin edelleen säilyttämään suurimman puolueen asemansa. Reichstagissa paikkamäärä putosi 230:stä 196:een. Hindenburg korvasi Papenin 3. joulukuuta 1932 tehokkaaseen juonitteluun kyenneellä kenraali Kurt von Schleicherilla, joka pyrki muodostamaan enemmistöhallituksen muun muassa kristillisten, sosiaalidemokraattien ja kansallissosialistien johtoon kuuluvan Gregor Strasserin kanssa. Schleicher arvioi Strasserin olevan yhteistyökykyisempi kuin itsepäinen Hitler. Hitlerille lojaali Strasser kuitenkin lopulta kieltäytyi yhteistyöstä Schleicherin kanssa mutta joutui samalla eroamaan kaikista luottamustehtävistään natsipuolueessa. 
Oheinen kuva; Hitler kättelemässä Paul von Hindenburgia keväällä 1933. Kenraali Schleicher jäi juonittelutaidoissa toiseksi Hitlerille, joka kävi hänen selkänsä takana salaisia keskusteluja edellisen kanslerin, Papenin kanssa. Papen taas tunsi itsensä Schleicherin pettämäksi menetettyään kansleriuden edellisissä vaaleissa. Papen sai sosiaalidemokraatteja kosiskelleen Schleicherin suosion laskemaan heihin epäluuloisesti suhtautuneen Hindenburgin silmissä. Kun Schleicher onnistui kääntämään lähes jokaisen poliittisen ryhmän itseään vastaan, Hindenburg lopulta erotti hänet 28. tammikuuta 1933. Schleicher ehti olla valtakunnankanslerina vain 57 päivää. Papenin kehotuksesta Hindenburg, väsyneenä jatkuviin poliittisiin ongelmiin ja niiden seurauksia peläten, päätti vihdoin nimetä Hitlerin valtakunnankansleriksi. Hitleristä tuli näin jo neljäs Saksan valtakunnankansleri kahdeksan kuukauden sisällä. Hän sai vallan ovelan juonittelunsa ja itsepäisyytensä ansiosta, vaikka oli juuri kärsinyt tappion edellisissä marraskuun vaaleissa. Papen sai Hitleriltä anteeksi tammikuun tapahtumien vuoksi. Kenraali Sleicherin Hitler sen sijaan murhautti kesäkuussa 1934 nk. "Pitkien puukkojen yössä", missä Hitler surmautti poliittisia vastustajiaan varmistaen itselleen yksinvaltaisen johtajuuden sekä puolueessa että SA:ssa. Klo 11.15, 30. tammikuuta 1933, Hitler seisoi sotamarsalkka Hindenburgin edessä vannoen noudattavansa Weimarin tasavallan perustuslakia ja vakuuttaen ratkaisevansa maansa kaikki poliittiset ja taloudelliset ongelmat. Vastahakoinen Hindenburg nimitti Hitlerin Saksan 24. valtakunnankansleriksi ilman seremonioita, lausuen yksinkertaisesti: "Ja nyt, hyvät herrat, eteenpäin Jumalan kanssa".
Natseille se päivä ja seuraava yö (kuvassa yllä) oli marssien ja puheiden sekä spontaanien riemunilmausten täyttämä juhlan hetki. Toisin kuin usein sanotaan, natseja ei äänestetty valtaan. Hitler oli kuitenkin ylpeä siitä, että kaikki tapahtui laillisesti. Vallanotto, jota he kutsuivat nimityksillä "Machtergreifung" ja "Machtübernahme" oli kuitenkin vain nimellisesti laillinen. Valtakunnanpresidentti Hindenburg kuoli seuraavana vuonna, 2. elokuuta 1934, kello yhdeksältä aamulla. Kolme tuntia aikaisemmin hallitus oli säätänyt lain, joka astuisi voimaan hänen kuoltuaan. Uusia presidentinvaaleja ei järjestetty, vaan Hitler määräsi valtakunnankanslerin ja presidentin virat yhdistettäväksi ja siirrettäväksi "Führer und Reichskanzler Adolf Hitler"ille, kuten laki määräsi. Muutos hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jossa Hitler sai 88 % annetuista äänistä. Tästä lähtien Hitler käytti arvonimeä Führer, joka tarkoittaa yksinkertaisesti johtajaa. Nimitys vastaa Rooman ensimmäisen keisarin, Augustuksen itsestään käyttämää arvonimeä "princeps", eli hallitseva kansalainen. Pian Hitler määräsi myös jokaisen asevoimien sotilaan vannomaan hänelle henkilökohtaisen uskollisuudenvalan. Natsipuolueen erikoisjoukkojen, SS:n tunnuslauseeksi tuli "uskollisuus (Hitlerille) on kunniamme". Samoin kuin Rooman keisareilla oli oma Pretoriaanikaartinsa, myös Hitlerillä oli oma henkivartiokaartinsa, Leibstandarte Aadolf Hitler, joka myöhemmin osallistui myös sotaan SS:n 1. panssaridivisioonana.
Valtion hallinnassa oleva lehdistö sai kansan uskomaan Hitlerin olevan vapahtaja lamasta, kommunismista, Versailles'n Saksaa nöyryyttävästä sopimuksesta ja juutalaisista. Tämä nk. "Führer-myytti" teki Hitleristä lähes jumal-olennon kansallissosialistisessa Saksassa. Hitleriä palvottiin samaan tapaan kuin aikoinaan keisaria Roomassa. Yhteistä tälle palvonnalle oli mm. tapa tervehtiä oikea käsi kohottaen ja hallitsijan nimi mainiten, vrt. "heil Hitler" ja "ave Caesar"! Euroopan juutalaisten tuhoaminen
Hitler oli tunnettu myös voimakkaista ja uhkaavista antisemiittisistä puheistaan. Ennen sotaa 30. tammikuuta 1939 hän puhui Saksan valtiopäivillä (kuvassa) kansallissosialistisen puolueen valtaannousun vuosipäivänä ja julisti juutalaisia koskevan ohjelmansa; " Olen ollut elämässäni hyvin usein profeettana ja enimmäkseen minulle on naurettu. Taistellessani vallasta etupäässä juutalaiset suhtautuivat naurulla profetointeihini siitä, että eräänä päivänä tulisin ottamaan Saksan valtion ja samalla koko kansan johtooni, ja tulisin silloin saattamaan muun ohessa myös juutalaisen ongelman ratkaisuun. Luulen, että Saksassa silloin kaikuneet juutalaisten naurut ovat jo tällä välin tukahtuneet heidän kurkkuihinsa. Haluan olla tänään jälleen profeettana: Jos kansainväliselle finanssijuutalaisuudelle onnistuisi Euroopassa ja sen ulkopuolella suistaa kansat vielä kerran maailmansotaan, niin tuloksena ei olisi maailman bolshevisoituminen ja juutalaisuuden voitto, vaan juutalaisen rodun tuho Euroopassa." Hitler uskoi juutalaisten tavoittelevan maailmanhallintaa ja että kansainvälinen juutalainen salaliitto oli siksi myös Ensimmäisen maailmansodan syttymisen takana. Hän piti nk. Siionin viisaiden pöytäkirjaa aitona dokumenttina ja oli vakuuttunut, että se kertoi totuuden juutalaisista. Hitler uskoi juutalaisten olevan myös kommunismin ja marxismin taustavoimana. Olihan sekä juutalaisuus että myös sosialismi molemmat kansainvälisiä liikkeitä. Kommunismin ja sosialismin uskonkappaleita olivat, että "työläisellä ei ole isänmaata" niinkuin juutalaisillakaan ei ollut isänmaata. Hitler yhdisti juutalaisuuden myös bolshevismiin, koska Venäjän vallankumouksen aikoihin juutalaisia oli ollut liikkeessä huomattavan paljon, jopa 16%. Hitler uskoi juutalaisten myös orkestroineen Saksassa 1918 puhjenneen demokraattisen vallankumouksen, mikä johti Saksan antautumiseen Ensimmäisessä maailmansodassa. Toisen maailmansodan puhjettua Hitler ja kansallissosialistit uskoivat myös, että juutalaiset valvoivat hallituksia maissa, jotka taistelivat Saksaa vastaan - Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Natsien propaganda rakentui sen ajatuksen ympärille, että todellisuudessa sotaa käytiin ennen muuta juuri juutalaisia vastaan. Siksi juutalaiset olivatkin natsien ensisijaisia vastustajia ja tämä myös johti holokaustiin. Hitler totesi propagandaministeri Joseph Goebbelsille jo 30. marraskuuta 1937, että "Juutalaisten on poistuttava Saksasta, niin, koko Euroopasta. Siihen menee vielä aikaa, mutta sen on tapahduttava ja se tapahtuu". Juutalaisten joukkoteloitukset varsinkin idän miehitetyillä alueilla käynnistettiin heti sodan alettua syyskuussa 1939. Japanilaisten hyökättyä Pearl Harbouriin joulukuussa 1941 Saksa julisti sodan Yhdysvalloille 11.12.1941 ja Euroopassa käyty suursota laajeni maailmansodaksi. Tämän jälkeen Hitler alkoi toteuttaa omaa profetiaansa. Euroopan juutalaisten tuhoamisesta tehtiin lopullinen päätös heti tammikuussa 1942, vain reilu kuukausi sodan laajenemisesta. Aikaisemmasta juutalaisten pakotetusta maastamuutosta Saksan hallitsemilta alueilta luovuttiin ja jäljelle jääneet päätettiin siirtää nykyisen Puolan alueelle tuhottaviksi. Se tulisi olemaan juutalaiskysymyksen "lopullinen ratkaisu."
Puolan alueellle rakennetuissa tuhoamisleireissä murhattiin yli kolme miljoonaa juutalaista miestä, naista ja lasta. Lisäksi 1,5 miljoonaa teloitettiin erityistoimintajoukkojen (Einsatzgruppe) toimesta Neuvostoliitolta vallatuilla alueilla. Yli miljoona sai surmansa muulla tavoin, kuollen tauteihin ja nälkään Ghetoissa, kuten esim. Varsovan Ghetossa, ja piinattuna kuoliaaksi pakkotyöllä ja puutteellisella ravinnolla muissa keskitysleireissä. Kaikkiaan noin kuusi miljoonaa juutalaista sai surmansa natsien järjestämässä Euroopan juutalaisten kansanmurhassa, Holokaustissa. Sekä Jerusalemin hävityksessä (ks. Josefus; Juutalaissota) että myös Auschwitzissa surmattiin 1.100.000 juutalaista. Juutalaisten diaspora siten alkoi ja myös päättyi suurella katastrofilla, temppelin tuhosta Auschwitziin!
Hitlerin salamasota alisti lähes koko Euroopan hänen valtansa alle. Saksan hyökkäysvaihe alkoi 1. syyskuuta 1939 hyökkäyksellä Puolaan ja päättyi Stalingradin motin lopulliseen antautumiseen helmikuussa 1943. Sen jälkeen Saksan eteneminen neuvostoliitossa loppui ja he vetäytyivät Stalingradista jälkeen aina Berliiniin asti. Helmikuussa 1943 tapahtui myös sotamarsalkka Rommelin viimeinen menestyksekäs hyökkäys Kasserinen solassa Pohjois-Afrikassa. Pian sen jälkeen Rommel joutui poistumaan toipumislomalle Saksaan eikä enää koskaan palannut Afrikkaan. Afrikassa olevat Saksan ja Italian joukot antautuivat liittoutuneille saman vuoden toukokuussa. Sekä Stalingradin sulkeminen mottiin (operaatio Uranus) että myös Rommelin ratkaiseva tappio El Alameinissa tapahtuivat molemmat marraskuussa 1942, hieman yli kolme vuotta sodan alkamisen jälkeen. Saksan laajeneminen kaikkiaan kesti syyskuusta 1939 helmikuuhun 1943 asti, eli yhteensä noin 42 kuukautta. Kolmen ja puolen vuoden ajan Saksa laajensi aluettaan ja alisti valtaamillaan alueilla asuvat juutalaiset tuhon omiksi. Hitler teki itsemurhan Berliinissä, bunkkerissaan, 30.huhtikuuta 1945. Hänen adjutanttinsa, SS-majuri Otto Gunsche, ja henkilökohtainen palvelijansa Heinz Linge polttivat hänen ja hänen edellisenä päivänä vihityn vaimonsa, Eva Braunin huopiin käärityt ruumiit SS:n avustamana noin klo 16.00 Valtakunnan kanslian sisäpihalla. Ruumiiden päälle valutettiin 200 litraa bensiiniä ennen sytyttämistä. Ruumiiden palamista oli todistamassa mm. Josef Göbbels, joka nimitettiin valtakunnankansleriksi Hitlerin kuoleman jälkeen. Göbbels teki itsemurhan seuraavana päivänä. Pienen sarven profetian toteutuminen:Kansallissosialistinen Saksa nousi "kymmenestä sarvesta/varpaasta", eli Rooman kulttuuriperinnölle rakennetusta Euroopasta. Danielin 2. luvun kuvapatsaan mukaisesti Rooma jakautui ensin kahdeksi jalaksi, eli Länsi- ja Itä-Roomaan ja myöhemmin 10 varpaaseen, eli Euroopan kansallisvaltioihin. Heinrich Bruning oli kymmenes henkilö, joka oli toiminut Weimarin tasavallan (1919-1933) valtakunnankanslerina. Hitler painosti Bruningin eroamaan keväällä 1932. Ennen Hitlerin valtaannousuun johtavan prosessin alkamista Weimarin tasavallassa oli siis ollut kymmenen kuningasta, eli valtakunnankansleria. Hitlerin edestä reväistiin pois kolme sarvea, eli Saksan valtakunnankansleria ja hän oli neljäs kansleri vajaan vuoden sisällä noustessaan valtaan 30. tammikuuta 1933. Saksan hyökkäysvaihe Euroopassa kesti kolme ja puoli vuotta alkaen Puolan valtauksesta syyskuussa 1939 ja päättyen Stalingradin motin lopulliseen antautumiseen helmikuussa 1943. Hyökkäysvaiheen seurauksena Euroopassa ja Neuvostoliitossa vallatuilla alueilla asuvat "Korkeimman pyhät", eli juutalaiset pyrittiin tuhoamaan joko välittömästi (Holokausti luodeilla) tai myöhemmin (Holokausti kaasulla) lähettämällä heidät kuolemanleireihin. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen Natsisaksan alue ja vaikutus oli suurimmillaan ja sen jälkeen alkoi perääntyminen. Stalingradin tappion jälkeen Saksan armeija vetäytyi kaikilla rintamilla aina sodan loppuun asti kunnes kaikki päättyi raunioituneeseen Berliiniin. Hitlerillä oli suu, joka herjaten puhui. Hän oli tunnettu erittäin antisemiittisistä ja juutalaisia halventavista puheistaan. Natsisaksa murskattiin ja Hitler teki itsemurhan fyysisesti ja psyykkisesti luhistuneena. Hänen ruumiinsa hävitettiin polttamalla. Hitler soti pyhiä, eli Danielin kontekstissä juutalaista kansaa vastaan, voittaen heidät. Juutalaisten tuhoaminen ja hävittäminen Euroopasta oli yksi sodan rintamista. Natsisaksa näytti aikanaan suuremmalta kuin muut Euroopan valtiot, valloittihan se lähes koko Euroopan. Myös Hitler kasvoi pienestä suureksi. Hän oli aluksi vähäpätöinen poliittinen johtaja, joka myöhemmin kohosi Saksan johtajaksi ja hallitsi lähes koko Eurooppaa. Hitler oli erilainen kuin edelliset Saksan johtajat. Hänen kansallissosialistinen aatteensa oli uusi ja sen käyttämä hakaristisymboli sekä muut muinaisgermaanisesta mytologiasta otetut tunnukset olivat kaikki uusia, mutta tulivat nopeasti tunnetuiksi kaikkialla maailmassa. Hitler puhui "juutalaisten Jumalaa" vastaan ja tuomitsi Raamatun ja sen moraalisäännöt niiden juutalaisen alkuperän vuoksi. Hän asetti jopa työryhmän kirjoittamaan Raamatun uudelleen siten, että siitä poistettaisiin kaikki juutalainen aines. Hitlerin ihanne oli pohjoinen arjalainen sankari, jonka hyveinä olivat kovuus ja armottomuus. Hän sääti myös 1935 nk. Nurnbergin rotulait, joissa juutalaisilta riistettiin Saksan kansalaisuus nk. Kansalaisuuslailla. Tämä laki teki Keski-Euroopan juutalaisista käytännössä maattomia ja johti myöhemmin Holokaustista selvinneen jäännöksen muuttoon Israeliin, jossa he saivat uuden kansalaisuuden. Lisäksi säädettiin laki "Saksalaisen veren ja kunnian suojelusta", jolla kiellettiin juutalaisten ja "arjalaisten" väliset avioliitot ja sukupuolisuhteet. Jo aiemmin 1933, heti valtaan nousunsa jälkeen, Hitler sääti sääti lain "Kansallisen virkamieskunnian palauttamisesta", jolla kiellettiin juutalaisia toimimasta valtion virkamiehinä. Vuoden 1939 alusta alkaen tuli jokaisen juutalaisen miehen nimeen liittää lisänimi "Israel" ja naisen nimeen "Saara", joita käytettiin halventavassa mielessä. Hitler myös haaveili juutalaisvapaasta kansallissosialistisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta, nk. Kolmannesta valtakunnasta, jonka ensimmäinen johtaja ja perustaja olisi hän itse. Hänen pyrkimyksenään oli "hävittää ja kitkeä juutalainen rotu ikiajoiksi pois Saksan johtamasta Euroopasta". Näin hän pyrki muuttamaan juutalaisten ajat/aikakaudet. Holokaustin seurauksena juutalaisten ajat/aikakaudet Euroopassa ja muualla maailmassa muuttuivatkin ratkaisevasti Israelin valtion itsenäistyessä 1948 "pyhän kansan" yhden osan hajoituksen päättyessä. Näin myös Hitler täytti kiistatta useimmat Danielin 7. luvun pienen sarven tuntomerkit yli 2500 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Hitlerin ja natsien toimeenpanema Holokausti johti joka tapauksessa juutalaisten paluuseen takaisin Erets Israeliin, eli Israelin maahan ja valtion itsenäistymiseen Toisen maailmansodan jälkeen. Näin "näyttämö" valmistui myös Messiaan paluuta varten. Myös Dan. 8:23-25 ennustaa Hitleristä ja siinä vain hänestä. Siitä on kirjoitettu toisaalla näillä sivuilla. "Olen aikaisemmin todennut, että jos kansainväliselle juutalaisuudelle onnistuisi juonia kansainvälinen maailmansota Euroopan arjalaisten kansojen sukupuuttoon hävittämiseksi, niin ei arjalaisia kansoja tultaisi hävittämään sukupuuttoon, vaan juutalaisuus. Ja tämän profetointini tulen todella pitämään". (Hitlerin puhe Talviavun keräyksen avajaisissa 30.9.1942) Maailmansota oli syttynyt Saksan julistaessa sodan Yhdysvalloille joulukuussa 1941 ja päätös Euroopan juutalaisten tuhoamisesta oli tehty kuukautta myöhemmin Wannseen kokouksessa, tammikuussa 1942. Hitlerin johtamaa Natsi-Saksaa 1933-1945 kutsuttiin profeetallisesti "Kolmanneksi valtakunnaksi". Saksalaiset itse tarkoittivat "Ensimmäisellä valtakunnalla" Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vuosina 843-1806. "Toinen valtakunta" oli saksalaisille Otto von Bismarcin yhdistämä Saksan keisarikunta vuosina 1871-1918. Hitlerin "Kolmas valtakunta" nimikkeenä oli profeetallinen juuri siksi, että sen jälkeen Danielin 7. luvun mukaan tulee vielä "neljäs valtakunta", joka on tulevan antikristuksen "ylen hirmuinen" valtakunta: 19. Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa; 23. Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. (Dan. 7:19 ja 23, KR 1933)) Rooman valtakunta täytti aikanaan tämän neljännen pedon, eli neljännen valtakunnan profetian. Se ilmestyi silloisen "kolmannen valtakunnan", eli Aleksanteri Suuren Kreikan jälkeen. Rooma hallitsi silloista maailmaa ja myös miehitti ja myöhemmin tuhosi sen aikaisen Juudean, hävitti Jerusalemin ja sen temppelin sekä ajoi juutalaiset maanpakoon.
Vespasianus ajoi juutalaiset pois Erets Israelista maanpakoon pääasiassa Eurooppaan ja Hitler ajoi juutalaiset pois Euroopasta takaisin Erets Israeliin. Ennen Roomaa tuli Aleksanterin Kreikka, joka pantterin kaltaisena nopeasti valtasi koko sen ajan tunnetun maailman. Samoin Hitler valtasi panssarivaunuillaan ja salamasotataktiikalla nopeasti lähes koko Euroopan. Hitler nimesikin parhaan panssarivaunutyyppinsä Pantheriksi. Aleksanteri ja Hitler olivat molemmat sotapäälliköitä ja vallassa 12 vuotta ennen kuolemaansa.
Harri A Tästä pääset takaisin etusivulle |
Turkin presidentti Erdogan on kutsunut Hamasin johtajan Ismail Haniyehin neuvotteluihin Istanbulin Dolmabahcen palatsiin ensi viikonloppuna. Erdogan vakuutti samalla puolustavansa palestiinalaisia niin kauan kuin elää.
Vespasianuksen
Hispanian (nyk. Espanja) legaatti 
Vespasianus katsoi tilaisuutensa tulleen ja haastoi epäsuositun Vitelliuksen julistautumalla valtakunnan itäisten provinssien tukemana keisariksi heinäkuun alussa vuonna 69. Hänelle uskolliset joukot löivät myöhään syksyllä 69 Vitelliuksen joukot Antonius Primuksen johdolla toisessa Bedriacumin taistelussaa, lähes samassa paikassa, missä Vitellius oli lyönyt puoli vuotta aiemmin Othon joukot. Othon tavoin myös Vitellius oli pyrkinyt pitämään strategisesti tärkeän Po-joen etelärannan hallussaan. Taistelun yhteydessä Vitelliuksen armeijan komentaja, Caecina, loikkasi Vespanianusta tukevien joukkojen puolelle.
Vespasianuksen edeltä siis reväistiin kolme edellistä sarvea pois. Galba, Otho ja Vitellius. Kaikki olivat neljännen pedon, eli Rooman keisareita. Vespasianus oli itse 
Kun Saksan valtakunnankansleri 
Saatuaan diktatuurisen valta-aseman ilman äänestäjien enemmistön hyväksyntää Hitler hankki kansan luottamuksen puhetaidoillaan ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin
Hitlerin toimia leimasi alusta alkaen voimakas juutalaisvastaisuus, antisemitismi. Hän toi sen esin jo 20-luvulla kirjoittamassa poliittisessa julistuksessaan "Mein Kampf". Heti valtaan nousunsa jälkeen Hitler määräsi 1. huhtikuuta 1933 juutalaisten kauppojen ja ammatinharjoittajien boikotin.Tämä kehitys huipentui ennen sotaa juutalaisvastaiseen pogromiin, nk. Kristalliyöhön marraskuun 9. päivänä 1938, missä noin 1500 juutalaista tapettiin ja yli 20.000 vangittiin ja lähetettiin keskitysleireihin. Samalla Saksassa poltettiin 1400 synagoogaa. Tekosyy pogromiin saatiin juutalaismiehen surmattua Pariisissa Saksan lähetystössä työskennelleen virkailijan.
Jo 31. heinäkuuta 1941 Kolmannen Valtakunnan kakkosmies, Hermann Göring, antoi Valtakunnan turvallisuuspalvelun (Sicherheitsdienst) johtajalle 
Hitlerin kolmannen valtakunnan ja Rooman valtakunnan yhtäläisyydet, mm. Hitler-tervehdys, kotkastandardit, legioonien/SS-divisioonien nimeämiset ym. asiat onkin selitettävissä juuri Danielin 7. luvun juutalaisia vainoavan pienen sarven profetian täyttymyksestä käsin. Sen täyttivät sekä Rooman keisari Vespasianus että Natsisaksan johtaja Hitler. Hitlerillä oli myös oma "Pretoriaanikaartinsa" (henkivartiokaarti), niinkuin Rooman keisarillakin, nimeltään SS-Leibstandarte Aadolf Hitler (standardi viereisessä kuvassa).
Aikanaan tuleva antikristus täyttää hänkin profetiaa Rooman ja Hitlerin lailla. Hänkin pyrkii tuhoamaan juutalaisen kansan lopullisesti. Se ei kuitenkaan onnistu eikä siksi tule enää "uutta