Jerusalemin hallinta Messiaan tulon merkkinä

Jerusalemin temppelivuori palasi juutalaisten hallintaan lähes 2000 vuoden maastakarkoituksen jälkeen kesällä 1967. Maailman juutalaisväestöstä noin puolet asuu nykyisin Israelissa. 

lions_gate.jpg

Kuvassa keskellä puolustusministeri Moshe Dayan, oikealla IDF:n komentaja Jitzhak Rabin ja vasemmalla Jerusalemin joukkojen komentaja Uzi Narkis kulkevat Lions Gaten kautta vasta vallattuun vanhaan kaupunkiin 7.6.1967.

 

Temppelivuoren palauttaminen juutalaisten hallintaan Messiaan tulon merkkinä

Meidän päivinämme 7.6.1967 Kuuden päivän sodan yhteydessä Jerusalem palautettiin entiseen asemaansa Israelin pääkaupunkina. Myös Jerusalemin temppelivuori tuli lähes 2000 vuoden jälkeen uudestaan juutalaisten hallintaan ja osaksi 19 vuotta aikaisemmin, vuonna 1948, itsenäistynyttä Israelin valtiota. Jo sodan ensimmäisen päivän iltana, 5. kesäkuuta, Israelin hallituksessa pohdittiin mahdollisuutta vallata Itä-Jerusalem ja koko Länsiranta. Hallitus ei kuitenkaan tuolloin päässyt ratkaisuun. Hallituksen ja pääministeri Levi Eshkolin epäröidessä puolustusministeri Moshe Dayan johti toimintaa määräämällä armeijan etenemään. Armeija etenikin pitemmälle ja nopeammin kuin poliittinen johto oli osannut ennakoida. Yöllä 6.6 klo 02:30 alkoi Itä-Jerusalemissa nk. Ammunition Hillin taistelu, mikä päättyi aamulla Israelin armeijan selkeään voittoon. Sen jälkeen Israelin hallitus antoi siunauksensa koko vanhan kaupungin valtaamiselle. 

Seuraavana päivänä, 7. kesäkuuta, Dayan antoi määräyksen vanhan kaupungin valtaamiseksi ja Israelin 55. (res.) Laskuvarjojääkäriprikaati valtasi sen kokonaan mukaan lukien juutalaisuuden pyhimmät paikat Temppelivuorella. Prikaatin komentajana toimi kenraali Mordechai Gur, jonka nauhoitettu huudahdus radioon:"Temppelivuori on meidän hallussamme" (hepreaksi: !הר הבית בידינו‎, Har HaBayit BeYadeinu!) tuli kuuluisaksi ja muodostui myöhemmin koko sodan symboliksi Israelin kansalle.

Vanha kaupunki vallattiin jalkaväen hyökkäyksellä ilman raskaiden aseiden tulitukea, koska Dayan pelkäsi, että tulituki vahingoittaisi ja aiheuttaisi vakavia vaurioita vanhan kaupungin pyhille paikoille. Sitä Dayan halusi kaikin keinoin välttää, koska hän pelkäsi muun maailman tuomitsevan Israelin toimet. Vielä pari päivää aiemmin Dayan oli vastustanut hyökkäystä Jerusalemin vanhaan kaupunkiin sanoen: "Me emme tarvitse sitä Vatikaania." Nyt Itkumuurille kiiruhtanut Dayan kuitenkin julisti armeijan vapauttaneen Jerusalemin ja sadat paikalla olleet sotilaat lauloivat "Kultaista Jerusalemia". Armeijan päärabbi Shlomo Goren, joka piti heti valtauksen jälkeen Länsimuurilla ensimmäisen juutalaisen rukoushetken 19:ään vuoteen, olisi jopa halunnut räjäyttää Jerusalemin muinaisen temppelin paikalla seisovan Kalliomoskeijan. Gorenin pitämään rukoushetkeen Länsimuurilla osallistuivat 7.6 mm. Moshe Dayan ja IDF:n komentaja Jitzhak Rabin. Schlomo Goren julisti Länsimuurilla;

Le-shana HA-ZOT be-Yerushalayim ha-b’nuya, be-yerushalayim ha-atika! 
Suom. Tänä vuonna jälleen rakennetussa Jerusalemissa! Niinkuin ennen!


Goren2.jpg

Kuvassa yllä Schlomo Goren puhaltaa shofariin (oinaansarveen) Itkumuurilla 7.6.1967

Jerusalem ja sen Temppelivuori palautettiin entiseen asemaansa meidän päivinämme Kuuden päivän sodan alettua 7. kesäkuuta 1967 ja samalla koko vanha kaupunki vallattiin.


7.6.1967 lähtien koko Jerusalem, Temppelivuori mukaanluettuna, on ollut jälleen juutalaisten hallinnassa. On selvää, että he eivät enää koskaan tule vapaaehtoisesti luopumaan siitä.


Temppelivuoren nk. Itkumuuri (Western Wall, hepr. Kotel) oli ollut koko diasporan ajan juutalaisuuden pyhin paikka, ja Israelin armeijan vallattua Itä-Jerusalemin se tuli jälleen juutalaisten hallintaan, osaksi Israelin valtiota. Sen jälkeen koko kaupunkia on voimakkaasti rakennettu ja kehitetty Israelin valtion toimesta. Israel oli julistanut Jerusalemin maan pääkaupungiksi jo 11. joulukuuta 1949, maan itsenäistymisen jälkeen. Israelin eduskunta, Knesset, on myös vuonna 1980 säätänyt lain, jolla se julisti koko Jerusalemin (complete and united) maan ikuiseksi pääkaupungiksi. Jerusalemin ja sen temppelivuoren palautuminen takaisin juutalaiselle kansalle merkitsi myös sitä, että pakanakansojen, eli ei-juutalaisten kansojen, evankeliointi lähestyy loppuaan. Pakanain "täysi luku", eli evankeliumin armon vastaanottaneiden määrä on tulossa täyteen, vrt. Luuk. 21:24 b;

"...ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana (= ei juutalaisten kansojen hallinnassa), kunnes pakanain ajat täyttyvät." (Luuk. 21:24b)

Juutalaisuudessa Jerusalem on pyhä, koska siellä on ollut Jumalan läsnäolon paikka Temppelivuorella sijainneen temppelin "kaikkein pyhimmässä". Siksi profeetallisesti Raamatussa Jerusalemilla viitataan aina Temppelivuoreen. Siitä ja sen hallinnasta on kysymys meidänkin päivinämme. Nyt, kun Temppelivuori (hepr. Har HaBayit) on taas juutalaisten hallussa, ei Kristuksen paluulle ole enää estettä. Profeetta Sakarja esittää juuri Jerusalemin juutalaiset asukkaat todistamassa sodan keskellä Jeesuksen paluuta, Sak. 12:10. Jerusalem on silloin juutalaisten hallussa.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi joulukuussa 2016 päätöslauselman 2334, jonka mukaan mitään rajamuutoksia ei tunnisteta, vaan kuuden päivän sotaa edeltävät rajat ovat yhä voimassa. Niistä voidaan poiketa vain neuvotteluteitse. Yhdysvallat ei poikkeuksellisesti käyttänyt veto-oikeuttaan presidentti Obaman ohjeistamana.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapäivänä 6.12.2017 Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump kuitenkin tunnusti kansainvälisen yhteisön edessä Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Näin tasan 50 ja puoli vuotta (7.6.1967 - 6.12.2017) Itä-Jerusalemin ja temppelivuoren valtaamisesta kaupunki myös tunnustettiin julkisesti Israelin pääkaupungiksi. Viitekehys on nyt valmis Messiaan tulolle, eli evankeliumin palauttamiselle takaisin juutalaiselle kansalle. Seuraavana keväänä, Israelin itsenäisyyspäivänä 14.5.2018, Yhdysvallat myös siirsi suurlähetystönsä (kuva yllä) virallisesti Tel Avivista Jerusalemiin.

 

Harri Ahdesmäki

Tästä pääset takaisin etusivulle