Tuhatvuotinen valtakunta ja sitä edeltävät tapahtumat, Jesaja 11

Kuvassa yllä Israelin ilmaisku Gazan kaupunkiin. "Ja he lentävät länteenpäin filistealaisten niskaan."

Profeetta Jesajan 11. luvun huikea profetia kertoo Messiaan ensimmäisestä ja toisesta tulemisesta (jakeet 1-5), Kristuksen paluun jälkeisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta (jakeet 6-10), ja Messiaan paluuta edeltävästä ajasta (jakeet 11-16). Profetian jae 14 toteutuu juuri nyt, vuonna 2023, meidän aikamme Israelissa.

Jesajan profetia Messiaasta ja hänen valtakunnastaan

Messiaan ensimmäinen tuleminen

1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. 2 Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

Jakeet 1-2: Jesajan 11. luvussa ennustetaan Messiaan tulo Daavidin suvusta. Daavid oli Iisain kahdeksas ja nuorin poika, josta tuli ensin Juudan ja myöhemmin koko Israelin kuningas. Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo olevansa tämä "Daavidin suvun juurivesa", Ilm. 22:16. Juudan heimoon kuuluva ja Betlehemissä syntynyt Daavid on VT:n voimakkain esikuva Messiaasta. Niinkuin Daavid oli ensin Juudan ja myöhemmin myös pohjoisen 10 heimoa käsittävän Israelin valtakunnan kuningas, myös Jeesus tuli ensin juutalaisille ja myöhemmin heidän hylätessään hänet, Jeesuksesta tuli myös "pakanakansojen Messias", joiden joukossa ovat Israelin kadonneet 10 heimoa.

Messiaan yllä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Nämä seitsemän Pyhän Hengen ominaisuutta mainitaan myös Ilmestyskirjassa, Ilm. 1:4 ja Ilm. 3:1.

Jeesus siteerasi julkisen toimintansa alussa Nasaretin synagoogassa profeetta Jesajaa;

"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta (kr. eniautos)". (Luuk. 4:18-19/Jes. 61:1-2a)

Näin hän ilmoitti olevansa profeettojen ennustama Messias. "Herran otollinen vuosi/Herralle otollinen aika", eli uuden liiton seurakunnan aika on kestänyt jo lähes 2000 vuotta. Luukas käyttää kreikankielen sanaa eniautos, mikä on käännetty vuodeksi. Sen merkitys on kuitenkin laajempi ja se pitäisi kääntää tarkasti "Herralle otollista aikaa", eli seurakunnan aikaa. Tänä "Herralle otollisena aikana" on evankeliumia viety Jerusalemista alkaen maailman ääriin asti jo lähes 2000 vuotta. Jeesus lopetti Jesajan kirjan siteeramisen tähän kohtaan, koska tekstin jatko, Jes. 61:2b-3, tulee ajankohtaiseksi vasta aikojen lopulla, kun "Herralle otollinen aika" lähestyy loppuaan.

Messiaan toinen tuleminen 

3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, 4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. 5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. 

Jakeet 3-5: Jesaja ilmoittaa Messiaan tulevan tuomarina, joka jakaa vanhurskaan ja oikeudenmukaisen tuomion maan vaivaisille ja nöyrille. Jumalattomat Messias sen sijaan surmaa sanallaan. Messiaan ominaisuuksia ovat totuus ja vanhurskaus, eli oikeamielisyys Jumalan edessä. Tämä Messiaan tuomarina tuleminen liittyy hänen toiseen tulemiseensa ja Herran päivän, eli ahdistuksen ajan koittamiseen aikojen lopulla, vrt. Jes. 2:9-22. Jeesus lyö palatessaan maan päälle Antikristuksen joukkoineen "suunsa miekalla", mihin Jesajakin viittaa, vrt. Ilm. 19:15. Vanhan liiton profeettojen tapaan Jesaja ei erota Messiaan ensimmäisen ja toisen tulemisen väliin jäävää seurakunnan/kirkon aikaa, mikä oli hänelle salaisuus. 

Messiaan tuhatvuotinen valtakunta 

6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 

Sana "lippuna" jakeessa 10 on sama heprean sana "nes", mitä käytetään 4.Moos. 28:8 merkitsemään "tankoa", johon Mooses erämaassa ripusti pronssikäärmeen. Kaikki myrkkykäärmeen puremat israelilaiset, jotka katsoivat siihen, paranivat. 

Juutalaisten paluu maahansa

11 Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. 12 Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

Jakeet 11-12: Jakeissa kuvataan symbolisesti juutalaisen kansan paluuta takaisin omaan maahansa 1900-luvulla "maan neljästä äärestä". Tämä tapahtuu "sinä päivänä/aikana", eli tässä yhteydessä 1900-luvulla juutalaisen kansallisuusaatteen, eli sionismin vaikutuksesta. Jesaja käyttää oman aikansa Israelin ympärillä olevien maiden nimiä kuvatessaan miten juutalaiset palaavat takaisin Erets Israeliin toisen kerran kaikkialta maailmasta.

Ensimmäinen kerta oli paluu Egyptistä, vertaa Jer. 16:14-15. Jesaja kuvaa toista exodusta, mikä toteutui historiassa 1900-luvun alusta alkaen ja sai vahvistuksen nk. Balfourin julistuksesta marraskuussa 1917. Silloin Iso-Britannia antoi juutalaisille lupauksen kansalliskodin perustamisesta Palestiinaan. "Israelin karkoitetut miehet ja Juudan hajoitetut naiset" palasivat maahansa suurin joukoin toisen maailmansodan ja Euroopassa tapahtuneen Holokaustin jälkeen valtion itsenäistyttyä toukokuussa 1948. Paluu Babyloniasta 500-luvulla eKr. oli tämän toisen exoduksen typos, eli esikuva.

Jakeissa ei puhuta 1000-vuotisen valtakunnan alussa mahdollisesti tapahtuvasta kaikkien juutalaisten kokoontumisesta Erets Israeliin, koska 1900-luvun paluun jälkeen heitä ei enää Raamatun mukaan karkoteta uudestaan pois maastaan ennen Messiaan saapumista, vrt. Aamos:14-15;

14 Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. 15 Minä istutan heidät (1900-luvulla) omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

Lopulta koko Israel pelastuu

13 Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.

Jae 13: Efraim, eli "kaksinkertaisesti siunattu", ja Juuda kuvaavat tässä yhteydessä vanhan Israelin uskon kahta perillistä, kristittyjä ja juutalaisia.

Kuningas Salomon kuoleman jälkeen Daavidin valtakunta jakaantui kahtia. 10 Israelin heimoa luopui Daavidin suvusta ja valitsi kuninkaakseen Jerobeamin. Tätä pohjoista Israelin kuningaskuntaa, mikä koostui 10 heimosta, kutsuttiin Efraimiksi. Myös Jerobeam oli efraimilainen. Heimojen yhteisnimitys oli Efraim, koska Efraimin heimo oli niistä huomattavin ja se sai siksi johtoaseman. Israelin pohjoinen kuningaskunta tuhoutui vuonna 722 eKr. ja sen asukkaat vietiin silloin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, mistä he eivät koskaan palanneet, vaan katosivat kansojen sekaan.

Eteläisessä Juudan kuningaskunnassa asuivat Juudan ja Benjaminin heimot. Juudan kuningaskunta tuhoutui vasta vuonna 586 eKr. ja vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. He palasivat sieltä takaisin Juudaan vuodesta 539 eKr. alkaen, jolloin Babylonian kukistanut Persian suurkuningas Kyyros antoi heille siihen luvan. Babyloniasta palanneita alettiin kutsumaan juutalaisiksi.

Jaakob siunasi Efraimin esikoisen siunauksella, vaikka hän oli nuorempi Joosefin pojista ja totesi;

"Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä (Efraim) tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen (mon.) paljous." (1.Moos. 48:19)

Näin Efraim symbolisesti edustaa kaikista kansoista koottavaa uuden liiton seurakuntaa, Jeesus Nasaretilaisen seuraajia. Heidä joukossaan on jossain myös "Israelin kadonneet 10 heimoa". Nuorempi laitettiin esikuvallisesti vanhemman edelle samoin kuin Iisak ennen Ismaelia ja myös Jaakob ennen Eesauta. Samoin kristityt ovat ennen juutalaisia tulleet osallisiksi vanhan Israelin uskon mehevästä öljypuun juuresta, eli Kristuksesta, Room. 11:17, vaikka onkin nuorempi kuin juutalaisuus. Kristinusko syntyi juutalaisuuden helmassa.

Juutalaisuuden ja kristinuskon tiet erosivat Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70. Myöhemmin 100-luvulla juutalaisten synagoogarukoukseen lisättiin nk. harhaoppisten kirous, Birkat ha Minim, "menehtykööt nasaretilaiset ja pyyhittäköön heidän nimensä elämän kirjasta", missä rukoiltiin kristittyjä vastaan. Siitä alkoi vihanpito ja kateus, mikä on toteutunut historiassa erityisesti juutalaisten jatkuvissa vainoissa, niistä viimeisenä natsien toteuttama Holokausti. 

Jeesus sanoi tulleensa vain Israelin huoneen kadonneita lampaita varten, Matt. 15:24. 

Uuden liiton aikana nämä "kadonneet Israelin 10 heimoa" kutsutaan symbolisesti pakanakansojen keskuudesta evankeliumilla takaisin Daavidin sukuun ja Jumalan yhteyteen. Niin he pääsevät osallisiksi jalon öljypuun mehevästä juuresta, eli vanhan Israelin uskosta.

Aikojen lopulla Efraimin ja Juudan kateus ja vihanpito kuitenkin loppuvat, kun myös juutalaiset (juudalaiset) ottavat evankeliumin Jeesuksesta vastaan. Niin kaikki Israel pelastuu, vrt. Room. 11:26. Tämä tapahtuu ennen Kristuksen paluuta. Israel kääntyy Googin sodan yhteydessä ja siitä kertovat mm. seuraavat jakeet; Sak. 12:10, Hes. 39:29 ja Joel 2:23.

Meidän aikamme tilanne Israelissa

14 Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä (hepr. yachad) he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

Jae 14: Jakeessa kuvataan tapahtumaa, mikä edeltää Kristuksen paluuta. Jakeen tapahtumat eivät voi liittyä 1000-vuotiseen valtakuntaan, missä ei enää sodita, Miika 4:3. Jakeen kuvaus liittyykin Kristuksen paluuta edeltäviin tapahtumiin. Siinä kuvataan nykyisen Israelin valtion hyökkäystä ensin länteen palestiinalaisten (filistealaisten) niskaan. Sana "Palestiina, Philistea" on Rooman keisari Hadrianuksen toisen juutalaiskapinan jälkeen vuonna 135 käyttöön ottama halventava nimitys Juudeasta. Juudea nimettiin uudelleen juutalaisten vanhojen perivihollisten filistealaisten mukaan.

Filistealaiset hävisivät historian hämärään viimeistään Babylonian suurvaltakaudella 500-luvulla eKr. Muinaisia filistealaisia ja nykyisiä palestiinalaisia yhdistaa nimen lisäksi vain se, että ne molemmat ovat pitäneet vihaa ja sotineet Israelin kanssa. Nykyiset palestiinalaiset eivät ole muinaisten filistealaisten jälkeläisiä sen enempää kuin muutkaan itäisen Välimeren kansat, mutta ovat ottaneet heidän nimensä kansallisen identiteetin luomiseksi.

Jakeessa 14 Israel "lentää" länteen kohti Gazaa ja syöksyy heidän niskaansa, mikä kuvaa nykyaikaista ilmasotaa ja Gazan pommitusta. Samanaikaisesti Israel hyökkää myös itään, eli nykyiselle Länsi-Rannalle. Jakeen 14 sana "yhdessä" on hepreaksi "yachad", minkä merkitys on "samanaikaisesti". King James kääntää sen oikein; they shall spoil them of the east together. Tämä kertoo "filistealaisten alueen" olevan lopun aikana jakaantunut kahteen osaan. Toinen osa on Israelista katsoen lännessä ja toinen idässä. Jesajan omana aikana 700-luvulla eKr.  filistealaiset asuivat ainoastaan meren rannalla nykyisen Gazan alueella, mutta eivät sisämaassa. Filistealaiset olivat merenkulkijakansaa.

Tämä kaksijakoisuus on toteutunut vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jolloin Israel miehitti siihen asti Egyptille kuuluneen Gazan ja Jordanialle kuuluneen Länsirannan alueen. Ne molemmat saivat yhteisen itsehallinnon vuonna 1994 vuotta aiemmin tehdyn 1993 Oslon sopimuksen perusteella, missä PLO ja Israel lupasivat tunnustaa toistensa olemassaolon oikeuden ja pyrkivänsä yhdessä nk. "kahden valtion ratkaisuun". Siinä juutalaisvaltio ja palestiinalaisvaltio eläisivät rinta rinnan sovussa keskenään. Tämä ei ole tähän päivään mennessä toteutunut. Vuonna 2007 kuitenkin muslimiveljeskuntaan kuuluva äärijärjestö Hamas kaappasi vallan Gazassa ja siitä lähtien Hamas on hallinnut Gazaa ja PLO Länsirannan aluetta.

Muinaiset heimoalueet Edom, Moab ja Ammon (kuva) sijaitsivat nykyisen Jordanian alueella ja kuvaavat Jesajan profetiassa siksi Jordanian valtiota. Ennen 1967 sotaa myös nykyinen Länsiranta kuului Jordanialle. Samalla kun Israel sotii palestiinalaisia vastaan, se joutuu profetian mukaan konfliktiin myös nykyisen Jordanian kanssa ja valtaa myös sen. Tämä toteutunee nk. Googin sodan yhteydessä. Siinä Israel lyö sitä vastaan hyökkäävät islamilaiset valtiot.

Suuri kansainvälinen sota Lähi-idässä ennen Kristuksen paluuta

Jae 15: Kuvaa suurta sotaa ja sen seurauksia Lähi-Idässä. Profeetta Hesekiel kuvaa tätä sotaa luvuissa 38-39 ja nimeää sen "Googin sodaksi". Israel lyö ylivoimaisen vihollisen ydinaseita käyttäen, koska muuta vaihtoehtoa ei ole, jae 15. Pohjoisen ja idän suunnalta hyökkäävä armeija tuhotaan nykyisen Irakin läpi virtaavan Eufrat-joen tasalle ja Egyptin suunnalta hyökkäävät joukot tuhotaan Siinain niemimaalle. 

Jae 16: Tuhatvuotisessa valtakunnassa näistä molemmista suunnista tulevat kansat vaeltavat Jerusalemiin kuulemaan Herran sanaa, Sak. 14:16. Jakeessa 16 on myös piilotettu viesti suuresta herätyksestä, mikä seuraa juutalaisen kansan kääntymistä. Herran kansan jäännös Assyyriassa viittaa juuri 10 pakkosiirtolaisuuteen vietyyn heimoon, eli pakanakansoista kerättävään pelastuneiden joukkoon. Joidenkin mukaan myös entisen Assyyrian alueella kurdistanissa elävät kurdit olisivat etnisiä 10 kadonneen heimon jälkeläisiä. Juutalaisen kansan kääntyminen tulee olemaan siunauksensa koko maailmalle, vrt. Sak. 8:13.