Hitler toteutti Lutherin juutalaisvastaisen ohjelman 400 vuotta myöhemmin

Martti Luther kirjoitti elämänsä viimeisten kahdeksan vuoden aikana useita juutalaisvastaisia teoksia. Tunnetuin niistä on vuonna 1543, kolme vuotta ennen Lutherin kuolemaa, julkaistu Von den Jüden und ihren Lügen (suom. Juutalaisista ja heidän valheistaan). Luther pyrki käännyttämään juutalaiset reformoituun kristinuskoon, mutta epäonnistui ja tämän arvellaan olleen syyn juutalaisvastaisen asenteen syntyyn ja kirjojen tekemiseen. Maaliskuussa 1538 Luther oli julkaissut Kirjeen sapattilaisia vastaan, jossa hän julisti, etteivät juutalaiset voineet olla Jumalan kansa, koska he yhä odottivat Messiasta. 20 vuotta aiemmin vuonna 1523 Luther oli kirjoittanut kirjan Että Jeesus Kristus syntyi juutalaiseksi, jossa hän vielä kehotti myötätuntoon juutalaisia kohtaan ja toivoi juutalaisten kääntyvän, kun evankeliumi oli palautettu sille kuuluvaan asemaan reformaatiossa. 

Luterilainen kirkko on irtisanoutunut Lutherin juutalaisvastaisuudesta niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1984 Budapestissa pidetyssä Luterilaisen maailmanliiton (LML) 7. yleiskokouksessa, yli 440 vuotta em. kirjan kirjoittamisen jälkeen. Siksi voidaan sanoa juutalaisvastaisuuden valitettavasti olevan jossain määrin kuin "sisäänkirjoitettuna" perinteisessä luterilaisuudessa, mikä ei varmasti ollut Lutherin alkuperäinen tarkoitus. Eräs Lutherin juutalaisvastaisista lausunnoista on edelleen luettavissa Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjassa "Yksimielisyyden ohjeessa". 

Hitlerin valtaannousuvuosi 1933 oli Saksassa myös Lutherin juhlavuosi, sillä hänen syntymästään tuli silloin kuluneeksi 450 vuotta. Kansallissosialistit ottivatkin propagandassaan kaiken irti Lutherin juutalaisvastaisesta tuotannosta. Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan oli mm. kunniapaikalla natsien Nurnbergin puoluekokouksessa 1935, missä säädettiin useita juutalaisvastaisia lakeja.

Luther hyökkäsi juutalaisuutta vastaan uskontona eikä rotuna niinkuin natsit. Luther oli juutalaisvastainen siinä mielessä, että hän vastusti jokaista, joka opetti hänen oppinsa vastaisesti, niin paavilaisia, turkkilaisia kuin juutalaisiakin. Luther ei ollut antisemitisti. Vaikka natsit yrittivät vedota Lutheriin omien hirmutekojensa tueksi, niin Hitlerin toimet perustuivat kuitenkin ensisijassa hänen omaan epäinhimilliseen rotuoppiinsa.

Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan Luther julkaisi seitsemänkohtaisen juutalaisvastaisen ohjelman (s. 169-177), mikä toteutui hämmästyttävän tarkasti kansallissosialistisessa Saksassa 1933-1945. Alunperin Lutherin julkaisema ohjelma oli tarkoitettu luterilaisen uskonpuhdistuksen innokkaan kannattajan, vaaliruhtinas Juhana Fredrikin elokuussa 1536 toteuttaman juutalaisten karkotuksen puoltamiseksi.

Saksan protestanttiset ruhtinaat pyrkivät toteuttamaan periaatetta "kenen maa, sen uskonto", jolla haluttiin taata uskonrauha. Tämä periaate toteutui kuitenkin käytännössä vasta yli sata vuotta Lutherin kuoleman jälkeen 30-vuotisen sodan päättäneessä Westfalenin rauhansopimuksessa vuonna 1648. Uskonpuhdistuksen alkuunpanemat katolisten ja protestanttien väliset sodat jatkuivat Lutherin kuoleman jälkeen vielä em. sata vuotta.

Alla olevat Lutherin tekstit on lainattu hänen vuonna 1543 kirjoittamasta kirjastaan.

1. Heidän synagoogansa ja koulunsa sytytettäköön tuleen. (Luther)

Kuvassa yllä Frankfurtin synagooga palaa 10.11.1938.

Tämä juutalaisvastainen pogromi toteutui nk. Kristalliyönä 9.-10.11.1938. Kristalliyö sai alkunsa Herschel Grynszpanin, Saksasta vainoja Pariisiin paenneen juutalaismiehen, surmattua Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin Pariisissa 7. marraskuuta. Vom Rathin murha laukaisi väkivallan aallon juutalaisia vastaan Saksassa. Vainossa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Natsihallinto käytti vom Rathin murhaa tekosyynä ja lietsoi sen perusteella tahallisesti juutalaisvastaisia väkivaltaisuuksia.

2. Heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön ja heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, jotta he tietäisivät etteivät he ole herroja meidän maassamme. (Luther)

Saksan miehittämän Itä-Euroopan Ghetot vuosina 1941-1942.

Juutalaisten asunnot ja talot takavarikoitiin Saksassa ja miehitetyissä maissa. Sitä ennen heidät oli pakotettu jättämään asuntonsa ja omaisuutensa ja heidät siirrettiin joko suoraan keskitysleireihin ylimiehitettyihin ja lämmittämättömiin parakkeihin tai ahtaisiin ghettoihin, jotka eristettiin muusta yhteiskunnasta. Ghetoissa juutalaiset näännytettiin nälkään tai siirrettiin nk. kuolemanleireihin surmattaviksi. Natsit aloittivat 1940 Puolan yli kolmen miljoonan juutalaisen keskittämisen ghettoihin tiettyihin puolalaisiin kaupunkeihin. Näistä oli suurin Varsovan ghetto, jossa oli 380 000 juutalaista.

Varsovan ghetosta juutalaisia siirrettiin pääosin Treblinkan kuolemanleirille. Syksyyn 1942 mennessä noin 300 000 Varsovan juutalaista oli lähetetty kuolemaansa. Varsovan ghetto nousi lopulta vastarintaan saksalaisia vastaan keväällä 1943, minkä saksalaiset kukistivat ja lähettivät sen jälkeen loputkin gheton asukkaat Treblinkaan kaasutettaviksi.  

3. Heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä. (Luther)

Kuvassa yllä natsien kirjarovio Berliinin Opernplatzilla.

Kirjaroviot roihusivat keväällä 1933 yli 40 saksalaisessa kaupungissa. Kansallissosialistit alkoivat polttaa maailmankirjallisuuteen kuuluvia painotuotteita "epäsaksalaisen" hengen torjumiseksi vain kaksi kuukautta sen jälkeen kun Adolf Hitleristä oli tullut valtakunnanjohtaja. Suurin rovio sytytettiin Berliinissä ooppera-aukiolla toukokuun 10. päivänä vuonna 1933. Tilaisuutta johtanut propagandaministeri Josef Goebbels ilmoitti vapauttavansa saksalaiset "liioitellusta juutalaisesta älykkyydestä". Myöhemmin juutalaisten uskonnonharjoitus kiellettiin Saksassa ja Saksan vaikutuspiirissä olevissa maissa.

4. Heidän rabbejaan kiellettäköön hengen menettämisen uhalla opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet. (Luther)

Laki kansallisen ammattivirkamieskunnan palauttamiseksi (saks. Gesetz zur Wiederherstellung des nationalen Berufsbeamtentums), oli Kolmannessa valtakunnassa 7. huhtikuuta 1933 – siis vain noin kaksi kuukautta Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen – säädetty virkamieslaki. Laki kielsi juutalaista syntyperää olevien virkamiesten toimimisen valtion palveluksessa. Heidät tuli erottaa tai siirtää eläkkeelle. Näin juutalaisilta kiellettiin Saksassa opettajina toimiminen aina kansakoulusta yliopistoihin asti, koska ne olivat kaikki valtion virkoja.

5. Heiltä kiellettäköön tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja eivätkä virkamiehiä eivätkä kauppiaita. (Luther)

Nurnbergin puoluepäivillä syyskuussa 1935 juutalaisilta otettiin pois maan kansalaisuus nk. "kansalaisuuslailla". Sen jälkeen heistä tuli maattomia ja he menettivät kansalaisoikeutensa.  Täysien kansalaisoikeuksien menettäminen tarkoitti muun muassa äänioikeuden menettämistä. Koska viranomaisina voivat toimia vain Saksan kansalaiset, merkitsi kansalaisuuslaki niiden juutalaissyntyisten erottamista virasta, jotka olivat saaneet pitää virkansa vuoden 1933 ammattivirkamieslain poikkeussäännösten perusteella. Kansalaisoikeuksien vieminen edesauttoi myöhempien, aina vain kovempien juutalaisvastaisten lakien saattamista voimaan. Monet saivat kansalaisuuden takaisin vasta muutettuaan sodan jälkeen Israeliin. Samalla kertaa säädetty "laki saksalaisen veren ja kunnian suojelemiseksi" esti juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset avioliitot sekä sukupuolisen kanssakäymisen juutalaisen ja ei-juutalaisen kanssa. Myöhemmin 15. marraskuuta 1938 alkaen juutalaiset lapset eivät saaneet enää käydä tavallisia kouluja. Huhtikuuhun 1939 mennessä myös miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu taloudellisen ahdingon tai natsien uhkailujen vuoksi.

6. Heiltä kiellettäköön koronkiskominen, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. (Luther)

Kuvassa yllä Lvovin ghetosta takavarikoituja juutalaisille kuuluneita arvoesineitä.

7. Heille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki tai värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Aadamin lapsien osaksi on määrätty. (Luther)

Kuvassa yllä Auschwitzin pääportti.

Juutalaisille kerrottiin, että heidät siirretään itään työpalvelukseen. Näin heidät pyrittiin pitämään rauhallisina junamatkan ajan. Osa vietiin Ghettoihin, missä heidät näännytettiin nälällä. Osa taas vietiin suoraan keskitysleireihin, missä olot olivat vieläkin surkeammat. Ne, jotka eivät kyenneet työpalvelukseen, kuten lapset ja vanhukset, surmattiin välittömästi kaasukammioissa. Keskitysleirien porttien yläpuolelle kirjoitettiin saksaksi Arbeit macht frei (suom. työ tekee vapaaksi). Iskulause sijoitettiin yleensä leirin pääportille, halveksunnan osoituksena juutalaista kulttuuria kohtaan ja ironisena pilana. Tekstin keksi ollessaan Dachaussa apulaisjohtajana Auschwitzin ensimmäinen komendantti, Rudolf Höss, joka lainasi tekstin sosialistisen sionismin tunnuslauseesta. Höss oli taistellut Ensimmäisessä maailmansodassa Palestiinassa Turkin rinnalla brittejä vastaan ja oli mahdollisesti tutustunut sionismiin siellä ollessaan.

Iskulauseen ”Arbeit macht frei” voi yhä nähdä Dachaun, Gross-Rosenin, Sachsenhausenin ja Theresienstadtin keskitysleirien pääporteissa. Buchenwaldin keskitysleirissä käytettiin poikkeuksellisesti fraasia "Jedem das Seine" (suom. jokaiselle ansionsa mukaan), joka on lainaus Vanhasta testamentista (2. Aikakirja 6:30).

Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu

Lopputuloksena tästä, rakkaat ruhtinaat ja herrat, että juutalaiset ovat tällä tavalla keskuudessamme, on, että ellei minun tällainen neuvoni ole sovelias, niin keksikää parempi, jotta te ja me kaikki vapaudumme juutalaisten sietämättömästä perkeleellisestä rasituksesta. (Luther)

Hitler otti vaarin tästä kehoituksesta ja keksi paremman keinon. Sitä kutsuttiin juutalaiskysymyksen lopulliseksi ratkaisuksi. Sodan syttymisen jälkeen natsien juutalaispolitiikka muuttui. Enää ei pyritty karkoittamaan juutalaisia Saksan alueelta, vaan heidät tuli sijoittaa "itään" työpalvelukseen, missä heidät näännytettäisiin työllä ja nälällä. Ne, jotka eivät "luonnollisella tavalla" näin menehtyisi tulisi eliminoida muilla tavoin.

Sen jälkeen, kun hyökkäys Neuvostoliittoon oli käynnistynyt, Hermann Göring määräsi 31. heinäkuuta 1941 Hitlerin toimeksiannosta SS-kenraalin ja Saksan turvallisuuspalvelun johtajan, Reinhard Heydrichin toimittamaan mahdollisimman nopeasti yleisen suunnitelman materiaalisista ja taloudellisista toimenpiteistä juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun aloittamiseksi. Vuoden 1941 kesällä Himmler oli myös kutsunut Puolassa sijaitsevan Auschwitzin keskitysleirin komendantin Rudolf Hössin luokseen Berliiniin, ja kertonut tälle Hitlerin antaneen määräyksen ”saattaa juutalaiskysymys lopulliseen ratkaisuunsa”. Samalla hän kertoi Hössille että oli valinnut Auschwitzin tämän operaation päänäyttämöksi.

Kuvassa yllä sodan aikana SS:n vierastalona toiminut Ernst Marlierin rakentama huvila, missä päätettiin valtiollisella tasolla Euroopan juutalaisten tuhoamisesta. Nykyisin talossa sijaitsee Wannseen konferenssista kertova museo.

15 johtavaa Saksan virkamiestä kokoontui päättämään juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta (Endlösung der Judenfrage) 20. tammikuuta 1942 Berliinin lähistöllä Wannsee-järven rannalla sijaitsevassa SS:n käytössä olevassa huvilassa. Siellä tehtiin valtiollisella tasolla päätös Saksan vaikutuspiirissä olevien Euroopan juutalaisten eliminoinnista. Kaksi kolmannesta Euroopan noin yhdeksästä miljoonasta juutalaisesta menehtyi natsien toimeenpanemassa Holokaustissa. Eloonjääneistä suuri osa muutti sodan jälkeen Palestiinaan, mikä johti Israelin valtion itsenäistymiseen 1948.

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle