Messiaan tulemuksesta tuhatvuotiseen valtakuntaan, eli Danielin 9. luvun lyhyt selitys

Lukiessaan profeetta Jeremiaan lähettämää kirjettä Babyloniassa Daniel huomaa, että pakkosiirtolaisuus on lähenemässä loppuaan. Silloin hän alkoi rukoilla kansansa ja Jerusalemin puolesta. Yllättäen hänelle ilmestyy enkeliruhtinas Gabriel, joka ilmoittaa hänelle ihmeellisen aikalaskelman, jossa kerrotaan hänen kansansa ja Jerusalemin tulevaisuus Babyloniasta aina aikojen loppuun asti. Vasta 70 vuosiviikon, eli 490 vuoden jälkeen juutalaisen kansan luopumus päättyy ja synti sinetöidään ja lukitaan. Daniel sai näkynsä jo yli 2500 vuotta sitten, eikä lupaus ole vieläkään toteutunut, joten miten tämä on mahdollista? Erehtyikö Gabriel?

Kuvahaun tulos haulle daniel prophecy

Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.

1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi-

2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

Darius Meedialaisesta tuli Babylonian, eli kaldealaisten valtakunnan kuvernööri (kuningas/hallitsija) heti persialaisten vallattua Babylonian ja kaldealaisten kuninkaan Belsassarin saatua surmansa, vert. Dan. 5:30-31. Darius oli Kyyros II Suuren nimittämä ja hän oli 62-vuotias tullessaan valtaan vuonna 539 eKr. Silloin Daniel tutki Jeremiaan kirjettä, joka oli tuotu Juudasta Babyloniaan. Hän huomasi kirjeestä (Jer. 29:1-14), että Jerusalemin temppelin oleminen raunioina tulisi päättymään 70 vuoden kuluttua sen tuhoutumisesta;

10 Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. (Jer. 29:10)

Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuhonnut Salomonin rakentaman temppelin vuonna 586 eKr. ja uusi temppeli, nk. toinen temppeli, valmistui pakkosiirtolaisuudesta palanneiden toimesta Juudeaan Serubbaabelin johdolla vuonna 516 eKr. Se oli paljon vaatimattomampi kuin ensimmäinen temppeli oli ollut. Myöhemmin Herodes Suuri laajensi ja rakensi koko temppelialueen uuteen loistoon, jollainen se oli Jeesuksen aikana. Lopulta roomalaiset tuhosivat tämän toisen temppelin vuonna 70.

Vaikka Daniel näki Jeremian kirjeestä vain oman aikansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden päättymisen ja uuden temppelin rakentamisen olevan pian edessä, niin siinä oli ilmoitettu paljon enemmän. Jakeissa 11-14 viitataan myös 1900-luvulla tapahtuneeseen paluuseen, josta paluu Babyloniasta oli esikuva;

11 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

12 Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.

14 Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois. (Jer. 29)

Paluu Babyloniasta tapahtui vain yhden kansan, eli kaldealaisten keskuudesta. Sen sijaan paluu kaikkien kansojen keskeltä tapahtui 1900-luvulla Israelin valtion itsenäistyttyä 1948. Israelissa säädettiin kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1950, paluumuuttoa koskeva laki, jonka mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa maahan "olena" eli juutalaisena maahanmuuttajana ja saada maan kansalaisuus. Sen jälkeen juutalaisia on muuttanut maahan kaikista maanosista ja useimmista maailman maista.

1900-luvulla tapahtunut paluu ennakoi myös Kristuksen toista tulemista ja 1000-vuotisen valtakunnan tuloa maan päälle. Siihen liittyy myös enkeli Gabrielin Danielille antama 70 vuosiviikon, eli 70 kertaa seitsemän (70x7) vuoden, aikaskelma jakeissa 24-27. Jeremiaan kirjeessä ilmoitettu 70 Baabelin vuotta viittasi siten esikuvallisesti myös Gabrielin ilmoittamaan 70 vuosiviikkoon. Jeremiaan jakeet 12-14a täyttyvät vasta viimeisen vuosiviikon lopulla ennen ahdistuksen ajan alkamista ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Kristus antaa juutalaisille veljilleen heidän syntinsä anteeksi, ei seitsemän kertaa, vaan 70 kertaa seitsemän (70x7), eli yhtä monta kertaa, kuin Gabrielin aikalaskelmassa on vuosia määrätty juutalaisille, vrt. Matt.18:21-22. Vasta sen jälkeen kapinallisuus loppuu ja synnit sinetillä peitetään, vrt. Dan. 9:24. Myös siinä on eräs Jeesuksen viittaus Danielin kirjaan.

3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.

5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi

6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.

7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.

8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;

10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.

11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.

Daniel rohkaistui Jeremiaan kirjeen sanoista ja rukoili kansansa puolesta paastossa ja katumuksessa, jae 3. Hän tunnusti kansansa synnit ja vetosi Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen, jae 9. Jakeessa 11 Daniel viittasi 3. Moos. 26:33-39 ja 5.Moos. 28:63-68 kirjoituksiin, missä Herra uhkaa hajoittaa juutalaiset vieraiden kansojen sekaan elleivät he pidä hänen lakiaan ja rikkovat liiton. Tämä toteutui sekä ensimmäisen että myös toisen temppelin tuhon jälkeen.

12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.

13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.

14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

Daniel toteaa Jerusalemin hävityksen vuonna 586 eKr. ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden olevan lopulta Jumalan sallima onnettomuus, mikä kohtasi tottelematonta kansaa kirjoitusten mukaan.

15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.

16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.

17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.

18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."

20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Daniel vetosi Jumalaan Jerusalemin ja sen temppelin sekä juutalaisen kansan puolesta. Hän ei halunnut luottaa omaan vanhurskauteensa, vaan vetosi Jumalan armoon, jae 18. Jakeessa 20 Daniel vielä tunnustaa omat syntinsä ja myös kansansa synnit ja rukoili Jerusalemin Temppelivuoren, eli Moorian vuoren puolesta, joka oli silloin autiona.

21 Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.

22 Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyi enkeliruhtinas Gabriel, joka toi Danielille rukousvastauksen hänen pyyntöihinsä Jerusalemin ja juutalaisen kansan puolesta, vrt. jae 19. Gabriel oli ilmestynyt Danielille myös 8. luvun näyssä yhdeksän vuotta aikaisemmin.

Gabrielin tuoma rukousvastaus

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.

25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.

26 Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.

27 Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman. (Dan. 9:24-27, KR 1776)

Gabrielin rukousvastaus on käännetty yllä KR 1776 mukaan, koska KR 1933 ja KR 1992 sisältävät niin paljon käännösvirheitä. KR 1776 kääntää Gabrielin tuoman rukousvastauksen oikein heprealaisen alkutekstin mukaan. Vuoden 1776 kirkkoraamattu, Biblia, perustuu alunperin Mikael Agricolan käännöksiin. Agricola käänsi Uuden testamentin, joka ilmestyi vuonna 1548 (Se Wsi Testamenti), sekä suuren osan Vanhasta testamentista mm. Psalmien kirjan (Dauidin Psalttari). Agricolalla oli käännöstyössä apunaan Lutherin kansankielinen saksannos, Erasmus Rotterdamilaisen latinankielinen tarkka käännös ja Olaus Petrin ruotsinnos.

Myöhemmät suomalaiset raamatunkäännökset perustuvat väärään tulkintaan, jonka mukaan Syyrian kuningas, Antiokus IV olisi toteuttanut tämän Raamatun profetian makkabealaisaikana. Tämä on kuitenkin jakeen 24 perusteella täysin mahdoton tulkinta, koska juutalaisten luopumus/jumalattomuus ei suinkaan päättynyt makkabealaisten voittoon 165 eKr., vaan paljon pahempaa oli vielä tulossa heidän hylätessään Messiaansa Jeesuksen. Myöskään profetian aikalaskelma 490 vuotta ei täsmää makkabealaisaikaan, joka oli 160-luvulla eKr.

Raamatun hepreaa tunteva ja Israelissa elämäntyönsä tehnyt Kaarlo Syväntö on kääntänyt jakeen 24 seuraavasti;

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun (Danielin) kansallesi ja pyhälle kaupungillesi (Jerusalemille), että kapinallisuus (pesha) loppuu, synnit (hattat) sinetöidään ja rikokset (avon) peitetään ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esille ja jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja Kaikkein Pyhin (Messias) voidellaan.

Juutalaisten kapinallisuus/luopumus Jumalastaan loppuu kokonaan vasta, kun he kääntyvät aikojen lopulla Jeesuksen puoleen ja ottavat hänet vastaan Messiaanaan, Sak.12:10. Samalla heille vahvistetaan iankaikkinen vanhurskaus, so. Jeesuksen kertakaikkinen uhri sen sijaan, että ylipappi menisi temppelin Kaikkein Pyhimpään joka vuosi uhraamaan kansan syntien edestä. Siten se myös voidellaan. Samalla myös synnit sinetöidään ja rikokset peitetään.

Jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan Kristuksessa, josta kaikki VT:n kirjoitukset kertovat, vrt. Joh. 5:46 ym.

Juutalaisen kansan kääntymiseen kuluu Gabrielin aikalaskelman mukaan 490 vuotta, eli 70 vuosiviikkoa (70x7 vuotta). Täsmälleen samat syntiä kuvaavat sanat esiintyvät 3.Moos. 16:20-22 kerrotussa suuren sovituspäivän (yom kippur) syntikaurisrituaalissa, vaikka käännökset eroavatkin toisistaan;

20 "Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin,

21 asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit (avon), kaikki pahat teot (pesha) ja rikkomukset (hattat), joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan.

22 Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille. (3.Moos. 16:20-22, KR 1992)

Rituaali kuvaa sitä miten kaikki maailman synnit laitettiin Jeesuksen päälle ja Hän vei ne Golgatan ristille sovittaen siellä ihmiskunnan Jumalan kanssa. Jakeen 21 alkutekstin pääset tarkistamaan täältä.

Juutalaisten luopumus ei siis loppunut Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen, vaan päinvastoin, he hylkäsivät Messiaansa. Sen jälkeen kansa joutui vielä uuteen ja entistä moninkerroin pitempään maastakarkoitukseen. Se päättyi vasta Hitlerin ja natsisaksan toimeenpanemaan Holokaustiin, jossa sai surmansa noin kuusi miljoonaa Euroopan juutalaista. Juutalaisten luopumus päättyy vasta heidän ottaessaan Jeesuksen vastaan Messiaanaan, Sak. 12:10.

25 Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa (7 vuosiviikkoa, eli 49 vuotta). Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa (62 vuosiviikkoa, eli 434 vuotta)), joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.

Artaxerxes I at Naqsh-e Rostam.jpg

Persian kuningas Artaxerxes I Longimanus (Raamatun Artahsasta) antoi mahtikäskyn seitsemäntenä hallitusvuotenaan vuonna 456 eKr. (Esra 7:7). Ajankohta on tarkasti arvioitavissa Luukkaan evankeliumissa mainitun keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuoden perusteella, vaikka meillä ei ole Longimanuksen käskyn antamisen vuodesta varmaa historiallista lähdettä. Silloin Longimanus (kuvassa vasemmalla Longimanuksen reliefi hänen haudassaan) salli Babyloniaan karkoitettujen juutalaisten palata Esran johdolla pakkosiirtolaisuudesta takaisin Israelin maahan laajentamaan ja uudistamaan Jerusalemia ja sen toista temppeliä, joka oli saatu rakennetuksi vuonna 516 eKr. Artaxerxeen mahtikäskyn antamisajasta laskettuna eteenpäin 483 vuotta tullaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun vuonna 28 syksyllä. Vuosi 28 oli keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi, jolloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30 vuoden ikäisenä, Luuk. 3:1-2 ja 23.

483- (456-1)= 28 jKr. Vuodesta 456 täytyy vähentää yksi vuosi, koska vuotta 0 ei ole olemassa.

Yhteensä Gabrielin ilmoittama aika oli 483 vuotta Esran lähdöstä, eli 69 vuosiviikkoa, jonka jälkeen messias saapui vuonna 28 jKr. Tämä oli juuri Danielin omalle kansalle, eli juutalaisille ilmoitettu aikamäärä, olihan Daniel itse Juudan sukukunnasta, Dan. 1:6, ja juutalaisuuden katsotaan varsinaisesti alkaneen vasta toisen temppelin ajasta. Silloin Juudan ja Benjaminin heimot palasivat pakkosiirtolaisuudesta takaisin Juudeaan.

Esra ja Nehemia palauttivat temppelin jumalanpalveluksen, uhritoimitukset ja kansan elämän Kirjoitusten mukaisiksi. Esra aloitti uuden, kirjanoppineisuuden aikakauden ja häntä pidetään tämän prototyyppinä. Juuutalaiset puhuvat Esrasta "toisena Mooseksena". Uudistustyöhön kului vaikeina aikoina 49 vuotta (7 vuosiviikkoa) ja sen jälkeen, vuonna 407 eKr., Vanhan testamentin aika kronologisesti päättyy. Siitä eteenpäin oli vielä odotettava 434 vuotta (62 vuosiviikkoa) messiaan saapumiseen, eli Jeesus Nasarealaisen julkisen toiminnan alkuun keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna 28 jKr. Tätä 62 vuosiviikon aikaa kutsutaan myös intertestamentiaaliseksi, eli testamenttien väliseksi ajaksi, jolloin ei Israelista kuulunut Malakiaan jälkeen mitään profeetallista ääntä ennen Johannes Kastajan ilmestymistä.

Messias surmattiin hänen noin kolme ja puoli vuotta kestäneen julkisen toimintansa jälkeen Golgatan ristillä. Julkisen toiminnan aika voidaan laskea Johanneksen evankeliumin kronologian mukaan. Siinä on mainittu neljä pääsiäistä. Uusi King James Version kääntää jakeen 26 alkutekstistä seuraavasti;

“And after the sixty-two weeks
Messiah shall be cut off, but not for Himself;
And the people of the prince (nagid) who is to come
Shall destroy the city and the sanctuary.
The end of it shall be with a flood,
And till the end of the war desolations are determined."

Ensimmäinen juutalaissota

Messias surmataan, mutta ei hänelle itselleen, eli ei hänen omalle kansalleen juutalaisille, jotka torjuivat hänet. Vaikka Jeesus sanoi tulleensa vain Israelin kadonneita lampaita varten, hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, Joh. 1:11. Evankeliumi meni pakanakansoille. Jakeessa sanotaan, että Jerusalemin hävitti prinssi, hepr. "nagid". Tämä toteutui, kun Juudean kapinaa kukistanut Vespasianus nimettiin virallisesti Rooman keisariksi vuoden 69 lopulla ja hän jätti Juudean sotatoimet pojalleen Titukselle. Titus piiritti neljän legioonan voimin Jerusalemin keväällä 70 ja tuhosi kaupungin ja temppelin viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Jerusalemin ja temppelin tuhoutuessa Titus oli Rooman "prinssi", eli keisarin poika. Hänen isänsä Vespasianus oli nimitetty Rooman senaatin toimesta keisariksi edellisessä joulukuussa 21.12.69. Vuosi 69 oli Rooman historiassa nk. neljän keisarin vuosi. Keisari Neron tehtyä itsemurhan edellisenä vuonna keisariksi julistettiin peräjälkeen Otho, Galba, Vitellius ja lopulta Vespasianus.

Alkutekstin sanaa "niinkuin virran kautta" vastaa heprean sana "sheteph", jota käytetään myös Dan. 11:22, missä se kuvaa armeijoiden huuhtoutumista pois valloittajan (siinä Antiokus Epifanes) tieltä. Oikea käännös jakeessa 26b on "ja niiden (Jerusalemin ja erets Israelin) loppu on maastakarkoituksessa ja loppuun asti on oleva sota ja hävitys on säädetty." Sodan jälkeen maan asutuksesta oli suuri osa hävitetty ja väestö väheni kolmanneksella. Pelkästään Jerusalemin hävityksessä sai surmansa satoja tuhansia juutalaisia, Josefus Flaviuksen mukaan jopa yli miljoona. Juutalaisten itsehallintoelin Sanhedrin lakkautettiin ja temppelivero kerättiin vastedes Rooman Jupiter Capitolinuksen temppeliin. Keisari omisti suurimman osan maasta ja juutalaisista talonpojista tuli hänen vuokraviljelijöitään.

Toinen juutalaissota

Roomalaiset kukistivat juutalaiset vielä uudelleen toisessa juutalaissodassa Roomaa vastaan vuonna 132-135, eli Bar Kokhban kapinassa. Tämänkin kapinan Rooma kukisti verisesti ja yli puoli miljoona juutalaista sai surmansa. Silloin myös Jerusalemista tehtiin juutalaisilta kielletty kaupunki yli 300 vuodeksi. Roomalaiset muuttivat kaupungin nimen Aelia Capitolinaksi ja Juudeasta tehtiin Syria Palaestinian provinssi vuodesta 139 alkaen juutalaisten muinaisten vihollisten, filistealaisten mukaan. Myös ympärileikkaus kiellettiin. Jerusalem menetti asemansa juutalaisuuden keskustana ja myös heprean kieli sammui juutalaisten puhekielenä. Juutalaisen asutuksen painopiste siirtyi Juudeasta Galileaan.

Kaksi prinssiä

Jakeessa 25 mainitaan "voideltu prinssi" (Messiah the Prince) ja jakeessa 26 "hyökkäävän kansan prinssi" (The prince of the people, which destroy the city). Ensin mainittu tarkoittaa Jeesusta Messiasta, joka aloitti julkisen toimintansa vuonna 28 jKr. täytettyään 30 vuotta. Jeesuksen julkinen toiminta alkoi Johanneksen hänelle toimittamasta kasteesta, jolloin taivaasta kuului ääni:

Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. (Matt. 3:17b)

Jälkimmäinen oli Rooman prinssi Titus, joka täytti 30 vuotta hänen isänsä Vespasianuksen tullessa senaatin nimittämäksi keisariksi joulukuussa vuonna 69 jKr. Titus oli syntynyt 30.12.39. Titus johti Rooman armeijaa Juudeassa sen jälkeen, kun hänen isänsä oli julistettu keisariksi.

27 Mutta hän (Messias) monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.

Messias vahvisti iankaikkisen liiton (hepreaksi "berith"), monien (eli kaikkien, jotka ottavat hänet vastaan) kanssa vuosiviikon ensimmäisen puoliskon, eli julkisen toimintansa aikana julistamalla kääntymystä ja taivasten valtakuntaa. Hänen puoli vuosiviikkoa, eli kolme ja puoli vuotta kestäneestä julkisesta toiminnastaan kirjoitettuja kuvauksia kutsutaan evankeliumeiksi. Evankeliumia Jeesuksesta on julistettu kaikkeen maailmaan jo lähes 2000 vuotta. Vahvistaa liiton "monille" on seemiläinen ilmaisu ja tarkoittaa "kaikille", vertaa Matt. 26:27-28;

27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;

28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Heprean liittoa vastaava sana "berith" merkitsee joko liittoa ihmisten välillä tai liittoa Jumalan ja ihmisen välillä, kuten esim. 5. Moos. 4:23 :ssa mainittu liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Messias lakkautti, tai alkutekstin mukaan saattoi "sapatin lepoon" temppeliuhrit ristinkuolemallaan vuosiviikon puolessa välissä keväällä vuonna 32. Hänen ristinkuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen evankeliumi on saarnattu lähetyskäskyn perusteella maan ääriin asti. Tämä "uusi liitto", hepreaksi "berith chadash", on vahvistettu/solmittu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten kanssa, vrt Jer. 31:31;

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (Jer. 31:31, KR 1933)

Dan. 9:27b:ssä mainittu "hävityksen julmuus/kauhistus" tai "hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä" viittaa temppelin tuhoon ja sen pysymiseen tuhottuna "loppuun asti", eli Jeesuksen paluuseen asti. Silminnäkijänä olleen historioitsija Josefuksen mukaan roomalaiset järjestivät Tituksen johdolla temppelin tuhoamisen ja myöhemmin myös koko kaupungin valtauksen jälkeen roomalaisten perinteiden mukaiset sotajoukkojen katselmukset, eli voiton paraatit. Niissä kannettiin esille myös legioonien standaarit, eli kotkat (aquilat), kuten kaikissa voitonparaateissa. Viittaus siipiin liittynee osaltaan juuri kotkastandaareihin. Sama kotkasymboli oli käytössä myös Hitlerin Saksassa. Vrt. myös Jeesuksen viittaus Jerusalemin tuhoon eskatologisen puheensa lopussa; "...missä on raato, siellä kotkat kokoontuvat" (Luuk. 17:37). Raato oli syksyllä vuonna 70 Jerusalemin raunioilla, missä myös kaupunkia piirittämässä olleiden roomalaisten neljän legioonan (V, X, XII ja XV legioona) kotkat kokoontuivat voiton paraatiin. Sodassa kuoli sodan silminnäkijän, historioitsija Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista. Kun roomalaiset lopulta pääsivät temppelin alueelle, he surmasivat siellä niin paljon juutalaisia, että maata ei näkynyt ruumiiden alta. Josefus kertoo;

"Kun temppeli ja kaikki sen ympärillä olevat rakennukset olivat liekeissä, roomalaiset toivat sotamerkkinsä (kultaiset kotkastandaarit) pyhälle alueelle ja asettivat ne vastapäätä itäistä porttia. He uhrasivat siinä paikassa sotamerkeille ja tervehtivät Titusta keisarinaan." (Juutalaissodan historia, Kuudes kirja: 6.luku, s. 547)

Jeesus oli poistunut viimeisen kerran temppelistä samasta itäisestä portista Öljymäelle, vrt. myös Hes. 11:23. Jerusalemin temppeli pysyy jakeen 27b mukaan hävitettynä "loppuun asti", eli niin kauan kuin Jeesuksen perustama uuden liiton seurakuntatemppeli on maan päällä. Vasta seurakunnan ylösoton jälkeen tulee nk. kolmannen temppelin aika, mihin pakanakansat vaeltavat kuulemaan Herran sanaa 1000-vuotisessa valtakunnassa, Sak. 14:16 ss.

Viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puolisko

Gabrielin antamasta aikalaskelmasta juutalaiselle kansalle ja Jerusalemille toteutui Golgatalla 69 ja puoli viikkoa, eli 486,5 vuotta. Jälkimmäinen puolisko on siten vielä toteutumatta ja se toteutuu vasta nk. seurakunnan ajan lopussa ennen suuren ahdistuksen ajan alkamista. Siitä kerrotaan Danielin 12. luvussa;

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (Dan. 12:1)

Pyhän kansan, eli Danielin kontekstissa juutalaisten yhden osan hajotus päättyi 1900-luvulla ja nykyisin Israelissa asuu noin puolet koko maailman juutalaisista. Tämän viimeisen vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon aikana juutalainen kansa kääntyy ja sen jälkeen seurakunta temmataan pois maailmasta. Samalla alkaa Herran vihan päivä, eli ahdistuksen aika, joka sekin kestää noin kolme ja puoli vuotta, vrt. Ilm. 13:5. Yhteensä siis Googin sodasta laskien kuluu Jeesuksen paluuseen Jerusalemiin seitsemän vuotta. Vanhan testamentin viimeinen profeetta, Malakia, kuvaa tätä viimeisen ahdistuksen aikaa seuraavasti;

1 Sillä katso: se päivä (Herran vihan päivä) on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

2 Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat

3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. (Mal. 4)

Jeesuksen ilmoitus Nasaretin synagoogassa

Jeesus siteerasi julkisen toimintansa alussa Jesajan kirjasta viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon tehtäväänsä seuraavasti;

1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,

2 julistamaan Herran otollista vuotta...(Jes. 61:1-2a)

Tähän Jeesus lopetti Jesajan kirjan lukemisen Nasaretin synagoogassa julkisen toimintansa alussa, Luuk. 4:18-19. Tämä Jeesuksen ilmoittama "Herran otollinen aika" jatkui viimeisen vuosiviikon ensimmäisen puoliskon jälkeen myös nk. seurakunnan aikana. Se loppuu vasta kun tullaan viimeisen vuosiviikon toisen puoliskon alun aikaan. Silloin julistus muuttuu;

...ja meidän Jumalamme kostonpäivää (Herran vihan päivää), lohduttamaan kaikkia murheellisia,

3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes. 61:2b-3)

Viimeisen vuosiviikon ensimmäinen puolisko päättyi Kristuksen uhriin Golgatalla ja jälkimmäinen puolisko koittaa ennen suuren ahdistuksen aikaa. Silloin myös juutalaiset ottavat Jeesuksen vastaan Messiaanaan, Sak. 12:10. Puoliskojen väliin jää nk. pakanaseurakunnan aika, mikä oli VT:n aikana vielä salaisuus.

Vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon aikana juutalainen kansa pelastuu ja on siunaukseksi koko maailmalle Jerusalemista lähtevän herätyksen kautta, vrt. Sak. 8:13 ja Room. 11:15. Silloin täyttyy juutalaisen kansan osalta enkeliruhtinas Gabrielin Danielille ilmoittamat 70 vuosiviikkoa lopullisesti. Vasta sen jälkeen myös juutalaisen kansan osalta kapinallisuus (pesha) loppuu, synnit (hattat) sinetöidään ja rikokset (avon) peitetään ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esille ja jumalallinen ilmestys ja profetia vahvistetaan ja Kaikkein Pyhin (Messias) voidellaan, jae 24b.

Luku seitsemän on Raamatussa kokonaisuuden, täydellisyyden ja jumaluuden luku. Kolme ja puoli on puolet seitsemästä. Se on kuva keskeneräisestä ja epätäydellisestä. Vasta viimeisen vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon koittaessa täyttyvät juutalaiselle kansalle annetut lupaukset.

Kuvahaun tulos haulle hasidismi Juutalainen herätysliike hasidismi on jo ennakoinut tätä vuosiviikon jälkimmäisen puoliskon aikaa pukeutumalla juhlapäähineisiin ja korostamalla iloa ja ylistystä kokoontumisissaan.

19 Ja sitä lujempi on meille profeetallinen sana, ja te teette hyvin, kun otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa.

20 Sydämmissänne tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia synny itsestään,

21 sillä profetia ei ole koskaan tullut ihmisen tahdosta, vaan Jumalan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina. (2.Piet. 1:19-21, Aapeli Saarisalon käännös)

Harri A

Tästä pääset takaisin etusivulle