Seurakunnan ylösotto Vanhassa ja Uudessa testamentissa

 Perustuiko Paavalin opetus seurakunnan ylösotosta profeetta Jesajan kirjaan? Mitä Jeesus sanoi seurakunnan ylösotosta? Mikä on lopun ajan tapahtumien järjestys? Mitä tarkoittaa Herran päivä? Onko seurakunnan tempausoppi vain meidän päiviemme tulkinta? Puhutaanko seurakunnan ylösotosta ennen vihan aikaa jo 1. Mooseksen kirjassa? Miten psalminkirjoittaja kuvasi seurakunnan ylösottoa? Miten vanhurskasten ylösnousemus eroaa tuomion ylösnousemuksesta? Kuinka pitkä aika on näiden kahden ylösnousemuksen välillä?

Rapture-clouds.jpg

 

Sisällysluettelo:


1. Mitä tarkoittaa "Herran päivä"?

2. Profeetta Jesajan ilmoitus seurakunnan ylösotosta, Jes. 26:19-21 ja Jes. 57:1-2

3. Psalminkirjoittajan kuvaus seurakunnan ylösotosta, Ps. 11

4. Apostoli Paavalin ilmoitus seurakunnan ylösotosta, 1. Tess. 4:16-5:2 ja 1. Kor.15:51-54

5. Jeesuksen ilmoitus seurakunnan ylösotosta, Luuk. 21:34-36 ja Luuk. 17:34-35

6. Mooseksen kuvaus seurakunnan ylösotosta ennen vihan aikaa

7. Ensimmäinen, eli elämän ylösnousemus

8. Jälkimmäinen, eli tuomion ylösnousemus

 


1. Mitä tarkoittaa "Herran päivä"?

Nuclear-war-forcetoknow.com_.jpg

Sanonta JHVH:n päivä, eli "Herran päivä", tuomion ja Jahven vihan päivä kaikille kansoille, esiintyy hepr. alkutekstissä Jesajan, Hesekielin, Joelin, Aamoksen, Obadjan, Sefanjan, Sakarjan ja Malakian kirjoissa yht. 18 kertaa, näistä viisi kertaa Jooelin kirjassa. Uudessa testamentissa sanonta esiintyy viisi kertaa. Myös apostolit Paavali ja Pietari käyttävät sanontaa viitatessaan aikojen lopun luopumukseen ja tuhoon. "Herran päivä" viittaa kaikkialla Raamatussa Jumalan tuomion ja tuhon päivään;

Vanha testamentti: Jes. 2:12, 13:6 ja 9, Jer. 46:10, Hes. 13:5 ja 30:3, Jooel 1:15, Jooel 2:1 ja 11 ja 31, Jooel 3:14, Aam. 5:18 ja 20, Ob. 1:15, Sef. 1:7 ja 14, Sak. 14:1, Mal. 4:5,

Uusi testamentti: Ap.t. 2:20, 1.Kor. 5:5, 2.Kor. 1:14, 1.Tess. 5:2, 2.Piet. 3:10.

Tämä on helppo todeta myös näiden kaikkien raamatunjakeiden tekstiyhteydestä.

Heprean sana "yom", mikä on käännetty meillä "päivä", tarkoittaa yleensä jotain tiettyä aikaa, päivää, vuotta tai muuta ajanjaksoa. Käsitteen "Herran päivä" (yom jahve) yhteydessä sen merkitys on "Jumalan vihan aika", minkä pituutta ei ole täsmennetty. Muualla Raamatussa esim. Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa (Dan. 12:7 ja Ilm. 13:5), sen pituudeksi voidaan kuitenkin päätellä noin kolme ja puoli vuotta.

Kun tuomio kohtasi Herransa ja messiaansa hylännyttä juutalaista kansaa vuonna 70, Jerusalemin alkuseurakunta vältti tuhon pakenemalla pois kaupungista Israelin maan, Erets Israelin, ulkopuolelle. Mutta koska lopun ajassa Kristuksen seurakunta on levinnyt koko maailmaan aina maan ääriin asti, myös Jumalan tuomio, eli Herran päivä, kohtaa koko maailmaa aikojen lopussa, eikä sitä pääse pakoon kuin seurakunnan ylösottoon, kokonaan pois maailmasta Ihmisen Pojan eteen, Luuk. 21:35-36.

Herran vihan päivästä, eli maailmanlaajuisen ydinsodan ajasta, on kirjoitettu näille sivuille erillinen artikkeli.

2. Profeetta Jesajan ilmoitus seurakunnan ylösotosta

Jesajan todistus seurakunnan ylösotosta löytyy luvusta 26.

19. Mutta 1) sinun kuolleesi virkoavat eloon, 2) minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
20 Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.
21 Sillä katso, 3) Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä." (Jes. 26:19-21, KR 1933)

Jesaja käyttää tässä samaa järjestystä kuin Paavali viitatessaan seurakunnan ylösottoon. Ensin nousevat ylös 1) Herrassa kuolleet ja sitten 2) maan päällä elävät uskovat. Tämä on myös Paavalin ilmoittama järjestys 1.Tess. 4:16-17:ssä. Se tapahtuu kuitenkin samassa silmänräpäyksessä ja lähes yhtaikaisesti.

Jesaja ilmoittaa myös, että vasta ylösoton jälkeen, seurakunnan poistuttua, alkaa 3) Jahven vihan aika, eli Herran päivä, joka kohtaa maan päälle jääneitä. Jakeen 20 ovien sulkeminen viittaa mm. Matt. 25:1-13 kuvattuun "tyhmien neitsyiden" ulkopuolelle jäämiseen, vrt. myös Luuk. 13:25.

Jakeessa 20 "kammioksi" käännetty sana on hepreaksi "cheder". Samaa sanaa käytetään myös Jooel 2:16 kuvaamaan yljän (Kristuksen) lähtöä kammiostaan (cheder) noutamaan sinne morsiantaan (srk) maan päältä. Cheder kuvaa siis taivasta, mihin srk temmataan taivaallisiin hääjuhliin ennen vihan ajan alkamista maan päällä.

Jesaja ilmoittaa Herran kostavan maan asukkaille heidän pahat tekonsa. Tämä ei voi tietenkään koskea seurakuntaa, jonka pahat teot Kristus on jo sovittanut.

Kuinka kauan tämä profeetta Jesajan jakeessa 20 ilmoittama "hetkinen" kestää? Eli kuinka kauan Herran päivä, Jahven vihan aika, maan päällä kestää ? Tästä on monta mielipidettä. Tämän artikkelin kirjoittaja uskoo sen kestävän kolme ja puoli vuotta, joka alkaa juutalaiselle kansalle määrätyn nk. viimeisen vuosiviikon jälkimmäinen puoliskon, eli Israelin kansan kääntymisen jälkeen. Viimeisen vuosiviikon puoliskojen väliin jää nk. seurakunnan aika. Viimeisen vuosiviikon molemmat puoliskot on ilmoitettu myös jakeessa Jes. 61:2. Tästä Danielin kirjassa ilmoitetusta nk. viimeisestä vuosiviikosta on näille sivuille kirjoitettu erillinen artikkeli.

Jesajalta löytyy vielä toinenkin kuvaus seurakunnan ylösotosta luvussa 57.

1 Vanhurskas hukkuu (abad), eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.
2 Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa. (Jes. 57:1-2, KR 1933)

Jesaja käyttää jakeessa yksi heprean sanaa "abad", jonka merkitys on hävitä, kadota. Meillä KR 1933 on kääntänyt sen "hukkuu", joka viittaa myös katoamiseen. KJV kääntää sanan "are taken away". Tämäkin viittaa seurakunnan poistumiseen maan päältä ylösotosssa (tässä "mishkab", eli lepohuone). "Lepo kammioissa", samoin kuin Jes. 26:20:ssa, viittaa seurakunnan pakenemiseen pois maan päältä Herran vihan päivästä Jumalan yhteyteen, mistä he palaavat takaisin maan päälle yhdessä Kristuksen kanssa vihan ajan mentyä ohitse, vrt. Juud. 14b;

Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä.

Seurakunnan poistuttua Herra ilmoittaa maan päälle jääneille Jesajan suulla vielä muutamaa jaetta myöhemmin;

11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä minua muistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää?

12 Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.
13 Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni. (Jes. 57:11-13, KR 1933)

Seurakunta ja kääntynyt Israel perivät maan 1000-vuotisessa valtakunnassa vihan ajan ja Kristuksen Öljymäelle paluun jälkeen.

3. Psalminkirjoittajan kuvaus seurakunnan ylösotosta

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut!
2 Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa.
3 Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"
4 Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa-hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset;
5 Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.
6 Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava (zalaphah) tuuli on heidän maljansa osa.
7 Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa. (Ps. 11)

Daavidin psalmissa kuvataan lopun ajan jännitettä jumalaa pelkäävien ja jumalattomien välillä. Vanhurskaat joutuvat vainon kohteiksi (jae 2). Jakeen yksi mainitsema "vuori" viittaa juutalaisuudessa Jerusalemin temppelivuoreen, missä Jumalan läsnäolo oli maan päällä Vanhan liiton aikana. Jumalaa pelkäävät turvaavat kuitenkin Herraan, vaikka maailman peruspylväät murretaan aikojen lopussa (jae 3). Herra tutkii ihmisten sydämet ja tuntee omansa, vanhurskaat erotetaan jumalattomista ja vääryyttä rakastavista (jakeet 4-5). Tämä kuvaa kristikunnan jakautumista, mistä on näille sivuille kirjoitettu oma artikkelinsa. Jumalattomien osa on jäädä ahdistuksen aikaan, eli ydinaseilla käytävän kolmannen maailmansodan aikaan (jae 6). Jakeen 6b "polttava tuuli" on ydinaseen primääri tuhovaikutus yhdessä painevaikutuksen kanssa. Jakeessa on käytetty sanaa "zalaphah", englanniksi "burning, raging heat".

Samaan aikaan Kristuksen vanhurskauden uskon kautta omistavat ovat seurakunnan ylösoton jälkeen Jumalan läsnäolossa (jae 7).

...sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tess. 4:17)

Hiroshima.jpg

Yllä kuva Hiroshimasta atomipommin räjähdyksen jälkeen. Nykyiset suurvaltojen ydinkärjet ovat voimakkuudeltaan keskimäärin 20 kertaa Hiroshiman pommin suuruisia.

He pakenevat "polttavaa tuulta" Jumalan läsnäoloon "kuin linnut", vrt. jae yksi. Tämä on psalminkirjoittajan kuvaus seurakunnan ylösotosta.

4. Apostoli Paavalin ilmoitus seurakunnan ylösotosta

Paavali kertoo tulevasta Herran vihan päivästä ja seurakunnan pelastumista siitä heti vanhimman kirjeensä, 1.Tessalonikalaiskirjeen, ensimmäisessä luvussa.

...ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa (rhyomai) meidät tulevasta vihasta. (1.Tess. 1:10)

Paavali käyttää sanaa "rhyomai", jonka engl. kiel. merkitys on "rescue" merkityksessä pelastaa/vapauttaa tulevasta vihasta. Jatkossa Paavali palaa uudestaan samaan asiaan 4. luvussa;

...16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja 1) Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten 2) meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1 Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa;
2 sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että 3) Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. (1. Tess. 4:16-5:2, KR 1938)

Epäilemättä Paaavalilla on ollut mielessä em. Jesajan kirjan ilmoitus hänen kirjoittaessaan ensimmäistä kirjettä Tessalonikalaisille. Myös hän mainitsee ensin seurakunnan ylösoton (4:16b ja 17a) ja  kertoo sen jälkeen Herran päivän tulemisesta  (5:2b). Tämä on myös tapahtumien kronologinen järjestys, joka on aivan samanlainen sekä Jesajalla että Paavalilla. Seurakunnan ylösotto ei siis ole vain "paavalilainen keksintö", vaan se on esitetty selkeästi jo VT:ssa. Tosin jotkut eivät usko seurakunnan ylösottoon laisinkaan, mutta miten he sitten selittävät ylläolevat Raamatunkohdat?

Paavali ilmoittaa Jesajan tavoin Herran omien pelastuvan aikojen lopun turmion (Herran) päivästä;

 3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
 4 Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; (1. Tess. 5:3-4)

Jakeen kolme "väärä" rauha viittaa mahdollisesti Googin sodan jälkeiseen lyhyeen "välirauhaan" Israelissa, joka kuitenkin päättyy yllättävään "Herran päivän" tulemiseen. Laajemmin "väärä" rauha viitannee myös kylmän sodan jälkeiseen aikaan rautaesiripun murruttua.

Paavali käyttää edellä selkeää jakoa "he-te". Kun he sanovat...silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio...te veljet ette ole pimeydessä...että se päivä voisi yllättää teidät.

"Pimeydessä olevat" jakeessa neljä viittaa jumalattomiin ja niihin, jotka eivät tunne  maailman valoa, Jeesusta. Vaikka heillä olisikin lamput, mutta öljy puuttuu, he jäävät pimeyteen. "Pimeydessä" olevat eivät pääse pakoon Herran päivää. He elävät väärän rauhan vallassa luullen olevansa turvassa. Todellinen rauha ja turva tulee kuitenkin vain Kristuksen tuntemisen kautta.

Paavalin uskonveljet (ja sisaret) samassa jakeessa 5:4 eivät vaella pimeydessä, vaan heidän lamppunsa loistavat, eikä Herran päivä niin ollen yllätä heitä ja he siis pääsevät Jumalan vihaa pakoon, eli aiemmin kuvattuun ylösottoon. Herran päivä ei yllätä uskovia, koska he Jumalan sanan ja Jeesuksen tulemuksen julistamisen perusteella ymmärtävät hetken olevan käsillä ja ovat valmiina odottaen Herraansa tulevaksi.

Jatkossa Paavali lisää jakeissa 9-10 vielä aivan kuin varmuudeksi;

9. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan (Herran päivään), vaan saamaan pelastuksen (ylösotossa) Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 10. joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. (1. Tess. 5:9-10)

Uskovat saavat pelastuksen, koska Kristus on kuollut heidän edestään, jae 10. "Valvoimmepa tai nukuimme" jakeessa 10 viittaa siihen, että Herran temmatessa seurakuntansa yhdessä hetkessä toinen puoli maapalloa on yövyöhykkeellä ja toisella puolella on päivä.

Paavali kuvaa seurakunnan ylösottoa myös 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvussa.

51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja 1) kuolleet nousevat katoamattomina, ja 2) me muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". (1. Kor. 15)

Tässäkin on Paavalilla aivan sama järjestys kuin myös Raamatun muissa kuvauksissa ylösnousemuksesta. Ensin nousevat ylös jo Kristuksessa kuolleet ja heti sen jälkeen "me muutumme", eli vielä maan päällä sillä hetkellä elossa olevat uskovat nousevat ylös pukeutuen kuolemattomuuteen, kuitenkin samassa silmänräpäyksessä, jae 52.

5. Jeesuksen ilmoitus seurakunnan ylösotosta

Jeesus viittaa samaan seurakunnan ylösottoon Luuk. 21. luvussa.

34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä (Herran päivä) yllättää teidät äkkiarvaamatta
35 niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne (ekpheugo) tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Luuk. 21.34-36, KR 1938)

"Se päivä", mihin Jeesus viittaa jakeessa 34b tarkoittaa Jeesuksen kuulijakunnalle tuttua vanhatestamentillista käsitettä "Herran vihan päivää", jota Jeesus on puheessaan kuvannut hieman aikaisemmin jakeissa 25-27 "...ihmiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä maanpiiriä kohtaa". Pako Ihmisen Pojan eteen pois "tästä kaikesta tulevasta" viittaa yksiselitteisesti seurakunnan ylösottoon. Alkutekstissä on kreikan sana "ekpheugo", joka merkitsee pakoa kokonaan pois jostakin.

Vanha Biblia 1776 kääntää sanan "ekpheugo"; "jotta olisitte mahdolliset kaikkia näitä välttämään, jotka pitää tapahtuman ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä", eli aivan oikein sanatarkasti alkutekstin ilmoituksen mukaan.

Jeesuksellakin on sama järjestys kuin Jesajalla ja Paavalilla. Ensin paetaan Ihmisen Pojan eteen, eli ylösotton ja vasta sen jälkeen maan päälle jääneet yllättää "se päivä", mikä tuleva on, eli Herran päivä. Muualle kuin ihmisen Pojan eteen ylösottoon ei voisikaan paeta sillä Herran päivä "saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat", jae 35.  

Sen sijaan uusi KR 1992 kääntää sanan "ekpheugo"; " jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, kestääksenne Ihmisen Pojan edessä", eli alkutekstin ilmoituksen vastaisesti. Raamatunkäännöskomitean tulkinnan mukaisesti Herran päivää ei paeta, vaan "pysytään ruodussa" ja yritetään selviytyä. Alkuteksti on väännetty tämän tulkinnan mukaiseksi.

Voidaan syystä kysyä, mitä seurakunnan sitten pitäisi Herran päivänä kestää, jos se sinne jäisi? Jesaja kuvaa Herran päivää mm. seuraavasti;

9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.
11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.
12 Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta. (Jes. 13:9-12)

Jeesus kuvaa seurakunnan ylösottoa myös Luukkaan 17. luvussa.

34 Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. (= yövyöhyke ylösoton hetkellä)
35 Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään." (= päivän puoli samalla ylösoton hetkellä)

Jeesus kuvaa tässä ylösoton hetkeä yhtaikaa koko maapallolla, yö- ja päivävyöhykkeellä. Myös molemmat sukupuolet, miehet ja naiset kuvataan. Toinen otetaan ylösotossa taivaan hääjuhliin ja toinen jätetään maan päälle Herran vihan päivään. Se, että Jeesus kuvaa kaksi henkilöä rinnakkain tekemässä silloin samaa asiaa, viitannee lopun ajan kristikunnassa tapahtuvaan jakautumiseen, vrt. toinen otetaan ja toinen jätetään, hyvä ja paha palvelija, tyhmät ja viisaat neitsyet, lusteen erottaminen nisusta jne.

6. Mooseksen kuvaus seurakunnan ylösotosta ennen vihan aikaa

 Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on luvussa 18 esikuva siitä, miten seurakunta pelastuu ennen koko maailmaa kohtaavaa tuhoa. Siinä Aabraham anoo armoa Sodomalle ja Gomorralle Herran ilmoitettua hänelle sen lähestyvästä tuhosta.

23 Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?
24 Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden?
25 Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?"
26 Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan".
27 Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.
28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi".
29 Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä".
30 Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä".
31 Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä".
32 Ja hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä". (1.Moos. 18)

Sodoman ja Gomorran elämänmenossa oli sellaista pahuutta, mikä UT:n mukaan vallitsee maailmassa myös lopun aikana, ks. Luuk. 17:28-30, 2.Piet. 2:6 ja Juuda 7.

Jumala ei halua tuhota vanhurskaita yhdessä jumalattomien kanssa. Siksi Hän suostuu "tinkimään" Aabrahamin kanssa kaupungin säästämisestä siellä asuvien vanhurskaiden takia. Jakeessa 32 mainittu "10 vanhurskasta" on juutalaisen käsityksen mukaan pienin joukko, mikä tarvitaan, jotta jumalanpalvelus voitaisiin aloittaa. Siksi vielä sekin riitti kaupungin säästämiseen. Mutta koska Sodomassa ei lopulta ollut sitäkään Lootin ja hänen perheensä poistuttua sieltä, niin kaupunki joutui tuhon omaksi. Tämä esikuva kertoo siitä, miten lopun aikana maailmaa kohtaava tuho ydinsotineen ei voi alkaa ennenkuin maailmassa olevat Kristuksessa vanhurskaat uskovat, eli seurakunta on vielä maan päällä. Tuho tulee vasta kun seurakunta on temmattu pois maan päältä. Sitä symboloi myös Lootin ja hänen perheensä poistuminen Sodomasta.

7. Ensimmäinen, eli elämän ylösnousemus

resurrection_of_the_just.jpg

...niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa. (Luuk. 14:14)

Vanhurskasten, eli "elämän ylösnousemus" on erotettava "tuomion ylösnousemuksesta", mikä tapahtuu Ilm. 20:4-6 perusteella vasta 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen;

4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4-6)

Ensimmäisessä, eli "elämän ylösnousemuksessa" ovat mukana ennen Herran vihanpäivää ylöstemmattu seurakunta ja myös vielä Herran vihanpäivän aikana uskoon tulleet marttyyrit. Nämä kaikki omistavat uskon kautta Kristuksen vanhurskauden eikä heitä enää kohtaa "toinen kuolema", eli kadotustuomio, vrt. Room. 8:1-2;

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Se, että Jeesus mm. Johanneksen 6. luvussa sanoo herättävänsä omansa "viimeisenä päivänä" ei merkitse koko tämän maailman viimeistä päivää, vaan siinä on kyseessä Jeesuksen omien, eli seurakunnan ajan viimeinen päivä, mikä päättyy seurakunnan ylösottoon.

39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät (sen ajan) viimeisenä päivänä.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet (sen ajan) viimeisenä päivänä. (Joh. 6)

Sen lisäksi vihan ajan marttyyrit heräävät vihan ajan lopussa Jeesuksen palatessa takaisin maan päälle. Tämän maailman viimeinen päivä koittaa vasta 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, Ilm. 21:1.

Elämän ylösnousemukseen osallistuvat sekä seurakunnan ylösoton hetkellä maan päällä elävät että myös Kristuksessa kuolleet uskovat, jotka hekin elävät. Heitä ei ole koskaan luettu muiden kuolleiden joukkoon, koska he ovat heränneet perisynnin kuolonunesta uskon kautta Kristukseen ja siten uudestisyntyneet Jumalalle eläviksi;

25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh. 11)

 Ja vielä myös;

26 Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?
27 Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte. (Mark. 12)

Ensimmäinen, eli elämän ylösnousemus eroaa jälkimmäisestä, eli tuomion (kuoleman) ylösnousemuksesta siinä, että ensimmäisessä nousevat ylös sekä seurakunnan ylösoton hetkellä maan päällä elossa olevat uudestisyntyneet kristityt ja myös Kristuksessa aiemmin kuolleet, jotka hekin elävät, mutta jälkimmäisessä ylösnousemuksessa nousevat ylös vain uudestisyntymättömät, eli hengellisesti kuolleet ihmiset.


8. Jälkimmäinen, eli tuomion ylösnousemus

Resurrection_of_the_wicked.jpg

12 Ja minä näin (hengellisesti) kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja (hengellisesti) kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, (omien) tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12)

Viimeinen tuomio tulee vasta "tuomion ylösnousemuksen" yhteydessä noin 1000 vuotta ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen. Siihen osallistuvat vain hengellisesti kuolleet ihmiset, jotka eivät ole koskaan heränneet perisynnin alaisesta kuolonunesta, vrt. Ilm. 20:12 yllä. Jeesus erottaa nämä tapahtumat, Kristuksessa kuolleiden ja muiden, hengellisesti kuolleiden ylösnousemukset, toisistaan;

28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, 1) elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, 2) tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5)

Myös apostoli Paavali erottaa nämä, maallisesta näkökulmasta katsoen kuolleita ihmisiä koskevat, ylösnousemukset toisistaan;

...ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä 1) vanhurskasten että 2) vääräin. (Ap.t. 24:15, KR 1938)

Alkutekstissä puhutaan tässä juuri maallisesta näkökulmasta katsoen kuolleiden ihmisten ylösnousemuksista. Kaikki ihmiset ovat tehneet myös pahaa syntiinlankeemuksen seurauksena, mutta ne, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Kristuksen veressä, luetaan Kristuksen vanhurskauden ansiosta "hyvää tehneiden" joukkoon. Muita "hyväntekijöitä" elämän ylösnousemuksessa ei olekaan, ainoastaan vanhurskautetut syntiset.

Myös Vanha testamentti erottaa nämä kaksi erilaista, maan päällä kuolleiden ihmisten ylösnousemusta toisistaan, vrt. Dan. 12:2;

Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, 1) toiset iankaikkiseen elämään, 2) toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (Dan. 12:2)

Viimeiselle tuomiolle osallistuvat ihmiset tuomitaan "omien tekojensa mukaan", Ilm. 20:12b. 1000 vuotta aiemmin tapahtuneessa ensimmäisessä ylösnousemuksessa mukana olijat sen sijaan tuomittiin "Kristuksen tekojen mukaan" ja heidän nimensä on kirjoitettu elämän kirjaan, vrt. myös Ilm. 3:5 ja Fil. 4:3.  

7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, (omien) tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu (uskosta Kristukseen vanhurskautettu), se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm. 20)

Näin me tässäkin, Kristuksen lunastaman seurakunnan ja kaikkien muidenkin ihmisten ylösnousemusta koskevassa asiassa, ymmärrämme Raamattua ja Jumalan ilmoitusta meille täydellisemmin lukemalla Uutta ja Vanhaa testamenttia yhdessä. Uusi testamentti ei lopulta olekaan mitään muuta kuin Vanhan testamentin selitystä.

Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". (Matt. 13:52, KR 1938)

 

Harri Ahdesmäki 

 

Tästä pääset takaisin etusivulle